Kyllä meinas eilen olla jännittävää.
Mies, jonka kanssa minulla ei ole suhdetta, istui juuri ruokapöydässäni syömässä myöhäispäivällistä.
Ovikello soi.
Esikoinen loikkas sisään ex tempore. Oli käynyt lenkillä frendinsä kanssa ja tuli juomaan.
Olin et hmm, mul on kaveri syömässä. "Tässä on esikko ja tässä on mies, jonka kanssa mulla ei ole suhdetta."
Lisäsin et mies, jonka kanssa mulla ei ole suhdetta, on mun lapsuudenaikainen naapuri.
Molemmat moikkas coolisti ja me aikuiset jatkettiin syömistä. Esikko istui sohvalla itsekseen nauramassa ja whatsappas. (kenelle, mitä, MITÄ ja kelle)
Noin, nyt se tapahtu. Tipahdin ulos kaapista, joka selvästi oli liian täyteen sullottu.
Sitä vaan mietin, et entäs jos me oltaiskin syöty ruokaa toistemme vartaloilta, kun se poika tuli.
(Hyi yök, edes villeimmissä fantasioinnissani en kyl söis salaattia kenenkään navasta)
Hei, huomaatteko et kirjoitan yhtäkkiä joka päivä? Olen vapaa!!
2 kommenttia:
Vapaus on ...niin noh vapauttavaa!
Ihanaa, ettei tarvii olla kaapissa (koska se on täyteen sullottu)!
Kaapissa on raskasta. Ei oo feng shuit kunnossa
Lähetä kommentti