Tää niinku luottais, et elämä kantaa!

Oikeesti! Mun kuuluis oletettavasti maata sängyssä vollottamassa, mutta ei irtoa kyynel.
Sen sijaan tänään olin taas kouluavustajana muutaman tunnin, jonka jälkeen kävin kotona pissattamassa koiran ja avaamassa oven junnulle. Kiisin takaisin koululle, jonne oli hankittu kaiken laisia hoitajia. Minä menin intialaiseen päähierontaan.  Ah taivas.

Hieronnan jälkeen ajoin salille, jossa etsin käsiini fustravalmentajan. Kyseinen valkku oli soitellut ja kysellyt et miten olis...
Sanoin vakavasti harkitsevani.

Sanoin valkulle nenätysten, että ylipuhu mut ja se nauroi, et eiköhän se yksi testitunti mut jo ylipuhunut.
JOTEN minä tein sopparin ja aloitan Fustran!

Tämä on se  "luota elämään" osuus. Jos on ero käynnissä, muutto edessä (kaksi viikkoa) ja vähintäänkin hetkellinen "työttömyys" edessä, niin eikö se kerro elämään luottamisesta, et maksaa 795 e Fustrasta?
Mä olen universumin kanssa väleissä ja jossain Flowssa, joten KYLLÄ, minulla on varaa ja syytä panostaa itseeni!

Vähänkö olen innoissani kaikesta.

Lapset on olleet ihania kultamussuja, etten edes tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni nuo.
Tällä viikolla keskimmäinen on kunnostautunut ruoanlaitossa erityisesti. Katsoin videota, jossa tehtiin Mac and cheeseä ja halusi tehdä meillekin.
Kuopuksen kanssa leiponut muffinseja ja kakun.

Kaikki pojat ovat tiskanneet, kun kone oli viikon rikki.

Avioerosta kerrottiin pojille sunnuntaina. Olin pelännyt ja angstannut asiaa älyttömän paljon. Tuli taas todistettua, että pelko on pahempi kuin itse asia.
Toki pojat olivat puusta pudonneen näköisiä. Vähän itketti, mutta paljon enimmäkseen juteltiin. Suuri osa iltaa meni vitsaillessa ja nauraessa. Hyvin hyvin outoa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelin, että  ehkä me sittenkin ollaan kelpo vanhempia ja tehty jotain oikein. Meidän lasten kanssa voi keskustella.
Junnu kertoi kavereilleen seuraavana päivänä ja pari äitiä soitti mulle ja sanoi, että olemme kyllä onnekkaita kun noin kivan pojan jaa pojat olemme saaneet. Kuopus oli puhunut niin kivasti ja fuksusti asiasta ja mm.kertonut haluavansa auttaa äitiä muutossa ja sisustamisessa.

Elämä kantaa, kyllä!