Terkkuja avokadopastalle

Kuinka onnekasta on kuulla syövänsä liian vähän. Siis oikeesti. Jokanaisen taivas.

Tänään kävin taas salilla aamulla INTOHIMOISESTI ja treenin jälkeen soitin peeteelleni tarkistuttaakseni ruokavalioni. Peetee totes et syön liian vähän ja liian vähän sekä protskua että hiilaria. "JA et mur, et saa käydä puntarilla, koska sun ei kuulu laihtua ja mur, se et laihtunut kilon viikossa on iso mur."
Musiikkia korvilleni.

Alan siis syömään. Mikäs sen kivempaa, kuin lisätä syömistä aamuun ja iltaan?
(Kohta olen avokadopastanainen, joka  syö jaksaakseen treenata ja treenaa jotta saa syödä. APUA)

Mitäs muuta? Elämä on sekä hauskaa että hirmuista sontaa. Kiehtovaa tasapainoilua sanoisin. Kunhan asiat selkiää hieman, niin kerron kyl mikä on paskaa.
Nyt lasken kiitollisuudenkohteitani ja koen olevani plussalla. Joka päivä olen nähnyt ystäviä ja joka päivä olen treenannut. Kampaajalla käynyt.

Huomenna on laatuaikaa. Menen Sutkautus Elisan kanssa katsomaan stand uppia. Jos  Elisa lukee tätä, niin olispa kiva kun tekis meille pikku iltaruoan ennen kun mennään :D
Mulla on ihanaa ihanaa, vapaailta!

Päivän treenaan ja lakkailen kynsiä. Illalla ajan Elisalle (syömään) ja siitä suuntaamme katsomaan Ilari Johanssonia.
Olen ennenkin nähnyt kyseisen herran showta livenä ja mua naurattaa eniten sen tapa sanoa VITTU. En tiedämikä siinä naurattaa, mutta joku. Sana sopii intohimoiseen elämään. Tai henkiselle teinille.

Nyt lähden ajelemaan muutamaksi tunniksi ja pohtimaan millä tankkaan itseäni sopivin välein. Ihanaa miettiä ruokaa. Terkkuja avokadopastalle.

(Viikkoon en ole syönyt karkkia tai juonut viiniä.  Uskomatonta asketismia. Oudointa on se, et olen unohtanut kaivata karkkia)