Vuosi sitten marraskuussa, mun ajatukset oli synkkiä. Puheissani olin ajamassa sillankaiteeseen harva se viikko. Kaikki tuntui synkältä ja raskaalta.
Nyt huomasin, että marraskuuta on jäljellä alle viikko. Marraskuu vain hujahtanut ohi ilman draamaa.
Mitä mä olen tehnyt? Käynyt salilla, kävellyt, kahvitellut kavereiden kanssa, kävellyt kavereiden kanssa, lukenut, yrittänyt kirjoittaa intuitiivisesti. Tiedättekkö miten vaikeaa se on. Ei mun intuitio halua jutella tai avata itseään. Joko mussa on olemassa vain tietoinen ajattelu (no höps) tai sitten mun sisin ei halua paljastaa mua minulle itsellenikään. Se voihkii vain "et sä mua kuitenkaan tajua ja sit vaan pahoitat mieles jos paljastan sulle, millainen paskiainen sisimmiltäni olen".
Olen käynyt jokusen inspiroivan keskustelunkin.
Yksi tyyppi kertoi alkaneensa kehittää itseään henkisesti ja fyysisesti. Alkoi urheilemaan määrätietoisesti sekä lukemaan aivoja stimuloivaa kirjallisuutta.
Mun aivoja stimuloi lähinnä naistenlehdet tällä hetkellä ja siitä ei hyvää seuraa. Pää täynnä parisuhteenhoitovinkkejä, jotka saa ärtymään.
Mä päätin inspiroitua tässä kohtaa lähinnä siitä fyysisestä kehittymisestä. Käyn salilla vaikken vieläkään innostu siitä. Teen tosissani sen mitä teen.
(Mutta totuus on, et edelleenkin käy niin et jos joku kaveri pyytää kahville, niin menen salin kustannuksella. Eilenkin luin facesta, että sisko on kotona. Paiskasin salikassin nurkkaan ja ajoin siskolle. Olishan se tylsää olla fyysisesti fitnessbabe, mutta yksinäinen.
Mut hei, kyllä mä siellä salillakin käyn. KYLLÄ!)
2 kommenttia:
No olis todellakin tylsää olla fitnessbabe! (Tai mistäs tiedän, kun en ole kokeillut.) Elämä olis pelkkää salia ja maitorahkaa. Ei yhtään skumppaa eikä ex-tempore -juttuja.
Seura ja ystävät on parempi vaihtoehto kyllä :)
Ihailuni sinne upeus!
Pääasia, että inspiroituu, ihan sama mistä! Mä inspiroidun tällä hetkellä kävelylenkeistä ja hiilareista. ;)
Lähetä kommentti