Pinnallinen hyvinvointi

Hottikset keittiössä on nyt ajatuksissani hieman taka-alalla, koska olen taas sillä  Kehokuurilla, josta ennenkin kohkasin. Kyllästyin siihen, että herkuttelen liikaa ja juon viiniä liikaa. Liian usein siis, ei määrällisesti liikaa.
Halusin katkaista huonon elämän ja virkistyä. Nyt on kuudes päivä menossa ja kaikki on more than perfect. Olo virkeä ja kevyt ja tavoitefarkut solahtaa jalkaan.
Kolmen viikon kuluttua pääsenkin kuulkaas housukaupoille uusia ostamaan. Koska olen niin pieni sitten.
Et Bile-Dani, täältä tullaan. Näytän mihin läskiperseestä on. Buahhahahah! Se oli vitsi.

Viikonloppu oli hieman urheilullisempi kuin viime aikoina. Lauantaina käveltiin kaverin kanssa puolitoista tuntia ja eilen toisen kaverin kanssa  illalla tunnin lenkki.
Olo onnellistui. Rakastan kävellä ystävien kanssa. Juttu kulkee aina paremmin polulla. Etenkin kun lapset ei keskeytä.

Ihanne elämässä lenksaisin aamulla tunnin jonkun kanssa, päivällä tekisin nelisen tuntia töitä ja illalla lenksaisin taas tunnin.
Tarvitseeko elämässä  sen suurempia tavoitteita?

Sutkautus-Elisa kertoo olevansa uuden kynnyksellä. Että kohta tulee jotain, joku oivallus.
Mulla on sama olo.  IHAN IHAN kohta mä keksin jotain tai mut löydetään. Joku ovelle kolkuttaa ja sanoo tarvitsevansa juuri minun ylivertaista persoonaani, tai hänen elämänsä/firmansa kaatuu.
Onko se joku teistä? Kuka tarvitsee mua ja mihin? Paljonko siitä maksetaan? Elänkö mä sillä? VAi alanko freelancer miksi vain?
Joku musta nyt on tultava.Vaikka toki nykyinenkin miellyttää. Olosuhteet ei niinkään. Jos totta puhutaan.
 Inspiraatiota hain yhdeltä vanhalta tutulta, jonka luona saunoin pari viikkoa sitten. Hän opiskeli oppisopimuksella tässä joku aika sitten itselleen uuden ammatin. Kiinnosti kuulla millaista se on. Olisiko minusta siihen? Kunhan nyt keksis mikä musta pitää tulla.
 (Kirjailija! Keksin jo kirjalle nimenkin:  Nainen, joka halusi olla jouluaatto)

Keskityn tässä löytämistä odotellessani hyvinvointiin. Ensin tähän pinnalliseen, sitten henkiseen.

Ja laskuri tikittää. Tasan viisi viikkoa  siihen, kun täytän 45v.  Miksi mä  luulen, että  se on SE juttu, mikä muuttaa kaiken.
Mitäköhän mä saan lahjaksi? (En mitään. Mutta universumi vois lähettää  jotain)