Luin viime viikolla kaverin statuksesta lauseen, joka sai aikaan kylmiä väreitä ja kauhun kaltaisen tunteen. Oletteko valmiita?
Sinun arkesi on lastesi lapsuus
Apua, kauhea vastuu. Tämä josta ajoittain valitan ja kitisen ja marisen ja volisen, tämä ON lasteni lapsuus. Mitä ne siitä muistaa? Saanko valita ne muistot?
Siitä olen aika varma, että ne muistaa kuinka aina kysyn "puhutaanko rakkaudesta" tai sen, että mun lempiasia on niiden halaaminen.
Muistavat mun kiljunnankin kyllä.
Aah ja ooh. Miten teen kauniin ja sadunhohtoisen lapsuuden. Sellaisen, et pojat haluaa samanlaisen omille lapsilleen. (Okei, menin liian pitkälle)
Tänään olen ollut kamala eukko, mutta ehkä vaan itsekseni. Lapsille olen ollut ihan kiva. Junnua en kyl ole edes nähnyt. Sillä on uusi kaveri, jonka kanssa se on ollut viimeiset kymmenen tuntia putkeen. Suurimman osan muualla kuin täällä. Niin ja eilen.... Junnu oli bestiksellä viisi h aamusta asti. Kävi kotona ja meni pihalle naapurin tytön ja tän uuden kamun kanssa. Siellä ne oli yhdeksään illalla.
Uuden kamun äidin tapasin. Tosi mukavan oloinen. Sanoi et heille voi aina tulla ovelle. Sanoin "saanko mäkin soittaa ovikelloa ja kysyä saanko tulla kahville. Saan kuulemma.)
Näin.
3 kommenttia:
Mä toivon, että nuo lapset muistaisivat myös niitä kohokohtia, joita yritän heille saman tavanomaisen arjen lisäksi eri muodoissa tarjoilla. Muutenhan niiden ainoa muisto on about ruuanlaitto, sen syömisestä tappeleminen ja autossa istuminen (matkalla kouluun, päiväkotiin, ties kenen harrastuksiin). Mä ainakin muistan omasta lapsuudesta niitä kivoja juttua: kesälomia, hiihtoretkiä, askartelua jne.
uskon kanssa että kohokohdat jää mieleen, mutta mitkäköhän on niille sellaisia?
Mä muistan oman lapsuuteni tapahtumia todella hyvin, tekemisiä ja ajatuksia. parhaita muistoja mulla on aika tavallisista pikkujutuista. esim. patjalla nukkuminen mummin huoneen lattialla :)
Lapsuudesta jää yleensä hyviä muistoja. Sellaisia normaaleja tapahtumia. Ei mitään extra extraa. Kyllähän sen muistaa, mutta ei siitä tule sellaista lämmintä tunnetta kuten esim. siitä, että on saanut olla perheen kanssa illan kotona ja katsella tv:tä ja syödä herkkuja. Tavallinen elämä on lapsille parasta ja siihen kuuluu myös riitoja. Niitä vain ei yleensä muista. Minä olen asiasta keskustellut esikoisen kanssa joka asuu jo poissa kotoa ja ainakin hänelle on jäänyt hyviä muistoja ja sellainen olo, että häntä on rakastettu. Viimeksi hän juuri sanoi, että harva saa olla niin, että äiti on kotona siihen saakka kun aloittaa koulun. Hän sai! Kaksoset oli silloin 5 vuotiaita ja kotiin tuli hoitaja, kun lähdin töihin.
Mukavaa ja lämmintä viikonloppua! Täällä alkaa loma!
Lähetä kommentti