sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Kotirouvaksi?

Jos mun elämäntilanne muuttuis radikaalisti, niin kumman tekisin; hankkisin au pairin vai ryhtyisin kotirouvaksi? Molemmat on mahdollisuuksia, joita tarjottu.

Millaista olis olla kotirouvana? Päivisin kävisin urheilemassa ja kauneushoitoiloissa ja iltapäivät ja illat olisin lasten kanssa. Olisko se kivaa? Osaisinko olla?
Mä kuvittelen, et laiskan pulskeasta luonteesta huolimatta tulisin hulluksi tosi nopeasti. En osais nauttia.
Eskariäidit nauroi, et musta vois tulla sellainen ruotsalainen miljonääriäiti, joka ostaa tupsuja kotiinsa. En heti tajunnut, mistä kyse ja ehdotin tasseleita tisseihin. Olisin burleskimamma??? Siitä sit ei ollut kyse, vaan kuulemma sisustustyylistä, jossa joka paikassa roikkuu tupsuja. Ehkä mieluummin burleskia sitten...

Mut oikeasti, olisko moraalisesti arveluttavaa olla kotirouva? Elätti? (musta olis)

Mä ehkä kallistuisin siihen au pairiin. Mä pidän itseäni työssäkäyvänä ihmisenä ja mä oikeasti tykkään työstäni monin osin. Ja olen siinä usein myös hyvä.

Kotirouvaelämä sai myös ajattelemaan rahaa. Mitä tekisin, jos rahaa olis. Ensin ajattelin, et sit ostaisin.... En saanut ajatusta loppuun. En mä tiedä edes mitä ostaisin. Muistin taas, et rahalla ei ole mulle sellaista merkitystä, kuin ehkä joillekin. Mä haluan et on rahaa elää, mutta en kaipaa luksusta. Enhän edes tiedä mitä haluaisin. Taidan olla siis aika tyytyväinen helpolla. Jee???

Toinen kysymys. Jos tulisi mahdollisuus muuttaa ulkomaille, muuttaisitteko? Kuinka hankalaa se olisi lapsille, itselle?

6 kommenttia:

Rillo kirjoitti...

Muuttaisin. Olisi hankalaa, mutta varmasti myös rikastuttavaa. Noin niinkuin henkisesti.

Jos taas rikastuisin, ostaisin aikaa itselleni ja perheelle. Tuota kotirouvailua voisi kyllä leikkiä hetken, mutta saattaisi olla pidemmän päälle tylsää...

Anonyymi kirjoitti...

Minä en muuttaisi ulkomaille, olen kerran ollut vuoden pätkän. En jaksaisi muuttaa neljän lapsen huushollia (uusista vieraskielisistä kouluista saisin mahahaavan).

Hmm kotirouva... Olenko minä kotirouva kun meillä kaksi sijoitettua koululaista plus kaksi omaa eli joka arkipäivä muutama tunti omaa aikaa tehdä hommia rauhassa tai vain löhöillä. Toisaalta virka-aikaisia palavereja, puolestapäivästä täysi imu iltaan asti. Jokainen sijaisäiti tietää, ettei koulu esim. suju monestikaan normisti (meilläkin toinen pienluokalla ja syystä...) En laske itseäni kotirouvaksi, koska mulla on ihan kiva palkka ja mun lötköt tunnit tulevan illan sijaan aamupäivällä.

Äitini oli ns. kotirouva ja korosti aina paiskivansa hiki hatussa töitä; meitä oli kolme lasta vanhimmalla ja nuorimmalla ikäeroa 12 vuotta. Minusta äiti valehteli, ei sillä voinut kiire olla.

Au pair ei sopisi mulle, siivooja kyllä käy paristi kuussa.

Rva Kepponen kirjoitti...

Jos mulla olisi niin paljon rahaa, että ikinä ei tarvitsis tehdä töitä, niin varmasti jäisin kotirouvaksi. Nykyisessä tilanteessa, jossa ei tiedä ikinä, että minä päivänä joko mulla tai miehellä on irtisanomislappu kädessä, ei kotirouvana olo tunnu edes etäisesti mahdolliselta. Lisäksi pidän töistäni paljon ainakin ajoittain.

Mielelläni ottaisin siivoojan koko päiväksi kerran viikossa. Tai miksei kahdesti. Au pairista olen usein haaveillut, mutta en tiedä kestäisinkö vierasta ihmistä kodissani jatkuvasti. Tilaakin pitäisi olla eri lailla.

Olen muuttanut ulkomaille kahdesti ilman lapsia. Aikamoinen duuni siinä on aikuisenkin kohdalla. Lasten kanssa melkein pitäisi ainakin aluksi olla toisen aikuisen kotona, etenkin jos lapset eivät osaa englantia tai paikallista kieltä.

Jännä juttu, että usein miten lapsilla on ollut suuremmat vaikeudet sopeutua takaisin Suomeen kuin muuttomaahan.

En usko, että jaksaisin itse alkaa aktiivisesti suunnittelemaan muuttoa. Jos nyt jostain syliin putoaisi mahdollisuus ja työnantaja maksaisi lasten kansainvälisen koulun, niin varmaan tarttuisin tilaisuuteen.

Taru kirjoitti...

Pinkki, mä niin näen jo silmissäni ruottalais-tyylisen miljonäärimamman, valkoisine huulipunineen, vetyperoksidi bloneineen, Burberry laukkuineen, toyboy -lovereineen. ;)

Oletko valmis?

Muusa Liinpaa kirjoitti...

Muuttaisinko tän katraan kanssa jonnekin muualle? Muuttaisin, minne on parempi kysymys...

Toisaalta meidän lapset on syntyneet ja kasvaneet "vieraassa" kulttuurissa, ne on kulttuuriperimältään enemmän amerikkalaisia kuin suomalaisia.

Kotirouvailuun musta ei ole ja siks oon nyt koulussa :)

P kirjoitti...

Rillo, mä en osaa sanoa mitä mä tekisin. Lapsille muutto vois olla kamalan rankka. Ja mäkään en hingu ulkomaille vaikka joo, rikastuttaishan se...

Anonyymi, perhehoitaja ei vaan voi olla kotirouva. Vaikka kuinka eläis tavallista elämää perheen kanssa, niin silti sitä on työkseen äiti. JA sikäli palkkatyössä, ei vaan rouva. :)

Kepponen, kaikesta samaa mieltä. Yhdenkin ihmisen muutto aikamoinen, tällaista laumaa ei ees kestä ajatella. Uh! Au pairin haluisin tavallaan, mutta sit mä kuitenkin haluan rauhaa, joten en ehkä jaksais aina paikalla olevaa "aikuista".

Elisa, ihana ajatus tuo, muuttoa blondiksi. TAi sit ei ehkä. Mä olen aivan liian tavallinen ja kunnollinen, en edes osaa ajatella "luksusta".

Yksis, ihailtavaa et sä olisit valmis muuttamaan. Ei sunkaan kokoonpano kaikkein helpoin. Mutta tosiaan, minne ? :) Ihailen myös tota opiskelua. Miten sä jaksat ja miten ehdit? Vau!