lauantai 17. elokuuta 2013

Mä lupaan olla aito ja aina...

Hei vaan kaikki! Ystävä jo valitteli, ettei tiedä mun elämästä mitään, kun en bloggaa. Nyt yritän. Ystävälleni kyllä sanoin yrittäneeni ennenkin, mutta ei vaan juttu irtoa. Mulla on writers block, joka on tämän ammatin vaaroja. Ammatti oli sitten kaverin termi.

Alkuun huomio tältä päivältä. Punnerrushaasteesta on hyötyä. Mulla on hieman habaa tullut. Rakas urheiluystäväni huomas saman ja oli vaikuttunut. Nyt se patisti mut sitten "dippihaasteeseen". On kiinnostunut näkemään saako allit kyytiä yhtä rivakasti kuin mitä hauis on kasvanut.

Toinen huomio. Joko mun paino heittelee muuten vaan tosi paljon, tai sitten tästä uudesta "syö joka aterialla protskuja"-ruokavaliosta on oikeasti hyötyä. Niin tai näin, painan reilu kaksi kiloa vähemmän kuin viikko sitten. Sanoisin, että motivaatio ruokavalion muokkaamiseen on huipussaan.


Eilen mulla oli rypemispäivä. Oli sellainen Elämäni murmelina olo. Yhtä ja samaa. Kaikki ja koko ajan. Viikonlopuissa ei ole mitään odottamista. Se on vaan kauppaa ja harrastuksia ja liikuntaa ja ruoan laittoa ja saunaa. Lapset valvoo sikamyöhään ja omaa aikaa ei ole....
Ja tadaa. Luin Oliviaa. Piristyin. Siellä oli mielettömän mahtava juttu keski-iän kriisistä. Mä en osaa edes sanoaa, mikä siinä jutussa kolahti niin et piristyin. Vai se, että en ole yksin. Nauratti kun toimittaja pohti murheitaan: Miten pärjäämme kahdestaan kun lapset muuttavat kotoa, mitä teen ellen viisikymppisenä kelpaa enää töihin, missä kunnossa olen kuusikymppisenä jos en liiku ja pidä itsestäni huolta.
 I breast my face :)

Toimittaja haastatteli psykologian professori Lea Pulkkista. Pulkkinen sanoi, että ikääntymiseen ja ikääntyvään parisuhteeseen on sama lääke: kannattaa hankkia tärkeä harrastus tai mielenkiinnon kohde
 Non sen mä olen tiennyt, mutta silti sain ahaa-elämyksen kun luin se kirjoitettuna. Aloin itselleni tyypilliseen tapaan ensin voihkimaan miehelle, et kun se siis hankkii moottoripyörän "isona" niin mitä mä sit teen, et mikä sen mun kiva juttu on. Mies kysyi, et mikä susta on kivaa. Tee sitä. (Luen, tapaan ystäviä, käyn mummotunnelissa. Hymiö!)
Päätin hankkia pinkin skootterin, jolla sit marttyyrinä valittelin ajavani Prismaan ja takaisin. Tai ehkä Lidliin. Mies sanoi, et skootteroi vaikka Lappiin, ei sun tartte aina vaan Prismassa käydä. (Huomaatteko miten rauhallisen selväjärkinen mun mies on?)

Toimittaja pelkäsi muuten muitakin samoja asioita kuin minä. (universaalia lienee?)
"Pelkään etten kestä vanhempieni vanhenemista, pelkään että elän elämäni onnellisinta aikaa, enkä tajua sitä, pelkään lopun elämäni olevan luopumista ja menettämistä."
 Näistä peloista on hankkiuduttava eroon, sanoi toimittaja ja minä komppaan. Menen siis ja lakkaan kynteni mustiksi, teen vatsalihasliikkeitä, soitan hihityspuhelun, olen iloinen siitä,  että olen 42 ja aika hot.


4 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Sun kirjoitukset saa aina hyvälle tuulelle. Mäkin menen punnertamaan ja teen pari vatsaliikettä. Sitten voinkin lopun päivää keskittyä herkutteluun, lipittelyyn ja hyvään seuraan :)
Hali!

Suvi kirjoitti...

Tässä on pelottava pointti: "pelkään eläväni parasta aikaa" Siis voi apua, niinhän se on, lapset ovat pieniä, vanhukset voimakkaita -ei aikaakaan kun ei ole kiire kotiin (siellä edelleen uraputkessa kiitävä mies, ei lapsia) vaan vanhainkotiin syöttämään dementoituvaa äitiä.

Äh, nyt pitää nauttia kivoista kouluikäisistä lapsista ja siitä lauantaisaunasta...

Helmi Nainen kirjoitti...

Hitto mikä kirjoitus!! Loisto-oivallus! Mä pyrin samaan kynsin hampain! Kiitos.

Taru kirjoitti...

Peukku tälle, hyvän mielen postaus! Mulla on ollut viime aikoina jatkuvaa kamppailua itseni kanssa: rypemistä ja tyytyväisyyttä. Naisen mieli on ailahtelevainen.