sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Väsynyt äiti?

Mitä tekee väsynyt äiti, joka ennakkoon ei ollut innoissaan yksin neljän lapsen kanssa vietettävästä viikonlopusta? No ottaa pari lasta yökylään ihan huvin vuoksi.

Lauantaina kysyin siskolta itkiskö se kauheasti tuskasta jos mentäis lasten kanssa sen luo kylään. Ei itkenyt eli saatiin mennä. Se on ajatuksena aina ahdistavaa lähteä suuren lauman kanssa kyläilemään. Useimmiten turha ahdistus nykyään. Hyvin se menee. JOS kaikilla on siellä kylässä seuraa.
 Lähtiessä keksin ottaa siskon pojan meille yökylään, mistä junnu sai heivarit, koska se on ihan eppää. Olisin siskon tytönkin ottanut, mutta kun autoon ei mahdu.  Laitoin sit junnun kaverin äidille viestin josko heidän poikakin sais tulla kylään myös.
 Illalla yhdentoista aikaan hieman kadutti. Junnut ei millään nukahtaneet ja hieman aamu stressas. Eikä suotta. Seiskalta ne oli jo hereillä. Muuten meni mainiosti eikä ollut yhtään kurjaa.

Tänään oli lisää hauskaa. Meidän koiruuden veli oli meillä ekaa kertaa kylässä. Koiruuden muuten omistaa Koti asemalla-blogin Henna. Että sitä kautta sukua.
(Arvatkaa onko kauheaa kutsua kylään joku, jonka koti on koko ajan jossain sisustuslehdessä? :) )
No joka tapauksessa. Talossa oli sitten yhtä aikaa neljä aikuista, seitsemän lasta ja kaksi riekkuvaa koiraa. Hauskaa oli, mutta vitsi et oli hiljaista kun kaikki lähti ja jäin tänne vaan näiden neljän kanssa.
 Sekin hiljaisuus loppui lyhyeen. Keskimmäinen sai jonkun kiukkupuuskan ja nyt se on "masentunut" ja raivoissaan. Kiva kuunnella ovien paiskomista ja "vittu turvat kiinni ja painukaa helvettiin mun huoneesta". Yllättäen mun suusta kuului huuto "pelikielto".

Et järjestäkää vaan lapsillenne hauskaa ohjelmaa ja kärsikää sen jälkeen kiittämättömien kakaroiden raivostuttavuudesta.

Mä olen muuten itse nyt niin pahalla tuulella, etten osaa edes tätä kaikkea kirjoittaa hauskasti. Huomenna saattais löytyä koominenkin näkökulma tähän asiaan.

En jaksa edes ajatella ensi viikkoa. Huomenna törkyaikainen päivä, kuskauksia ja työtapaamisia. Vapaa olen ehkä kahdelta. Huoh!

Saako varttia yli viisi laittaa nää hemmetin kakarat nukkumaan??????????????



2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Mä olen kanssa välillä tuskaillut lasteni kiittämättömyyden kanssa. Joskus tuntuu, että mitään ei arvosteta. Mies siihen toteaa yleensä "If you want gratitude, get a dog".

Että seuraavan kerran keskityt vaan rapsuttelemaan sitä koirulia ;)

Huomenna uusin voimin. Kyllä se siitä. Jos kiittämättömiltä on jäänyt viikonlopun karkkeja yli, ehdotan että syöt ne kostoksi ;)

P kirjoitti...

Olipas lohdullista. Onneksi muillakin. Ja totta, mä voin rapsutella onnellista koiraa. Ah autuus.