Innostusviikko

Kaikkinensa ollut hyvä viikko. Tämä elämäntapamuutosinnostus todisti sen, minkä olen tiennytkin. Kun vaan innostun jostain, niin se innostus kantaa muihinkin asioihin ja olen paremmalla tuulella ja etenkin kevyemmällä tuulella.
Bonustytön kanssa ollut tosi kivaa. Käyty kävelyllä pari kertaa päivässä rattaita lykkien. Askelia tullut sen 10000 joka päivä. Mikä on 30 prossan korotus mun normipäivään.
Ensi viikolla mun pitäisi innostua tästä itseksenikin. Tiukan paikan tullen täytyy muistuttaa itseäni, että kun kotona tylsyttää ja väsyttää, se 18 minuutin kierroksen kävely vain ja ainoastaan virkistää.

Maanantaina saan olla muutaman tunnin kotona ilman hoitolasta. Täytyy oikeasti mennä ja tehdä jotain YKSIN. Vaikka vain kävellä jossain. Muuten se vapaahetki menee siihen härdelliin, kun pojat tulee ja pitää tehdä ruokaa ja kuunnella pälätystä jne. Pikkuinen oma hetki jossain on järkättävä.

Olin ystävällä kylässä ja keksittiin uusi terapiamuoto nuorille tai miksei muillekin, jotka kärsii kurjasta olosta. Terapian nimi on Elämä on paskaa! Siellä joko yksin tai yhdessä jaetaan kokemuksia, mutta olo kohenee, kun et oile yksin ja sinua kuunnellaan. Ja mikä tärkeintä, "terapeutti" eli aikuinen kuuntelija, saa kertoa omia kokemuksiaan , kuinka sekin paska juttu meni ohi.
Olemme vakaasti sitä mieltä, että lääkärit määrää välillä lääkkeitä turhaan, jos on "masennusta" tai masennusta. Jos joku on vaikka masentunut siksi, että on yksinäinen, niin eihän ne lääkkeet sitä korjaa. Lääkkeet ei lisää ystäviä.

Itse meni innostuttiin valtavasti tästä vertaistuki"terapiasta".

Tätähän mä olen bonustyttäreni kanssa harrastanut ihan vahingossa. Olen kertonut paljon juttuja menneisyydestä ja saatu hyviä keskusteluja aikaan.
 Tähän liittyen, muttei ihan. Tyttären äiti oli sanonut, että katso hieman mitä syöt, ja tytär oli saanut keskari ilmaan ärtymyksen.
Mun kanssa innolla syö tämän kuurin mukaan :D En toki patistanut laihduttamaankaan ja sanoin että hän saa kyllä syödä muutakin, mutta valitsi tämän. Ensi viikolla ollaan omillamme, mutta luvattiin lähettää tsemppiviestejä. Vertaistuki.

Harrastusta taas goglailin. Ihan lyhyen kävelymatkan päässä olisi pilatesssali ja olin että ooh aah, sinne. Mutta jessus, yksi tunti maksaa 21 euroa. Ehkä mä tyydyn pilatesjumppaan himassa kuitenkin. MIKSI noin kohtuuttomia hintoja pitää olla?
(yrittäjyys)

Iloista viikonloppua!

Muutos se on ruokavaliomuutoskin

Tuhoontuomitus taloudellisuuden lisäksi olen innostunut ruokavaliomuutoksestani! Viime viikolla aloitin ja se sujui vaihtelevasti, mutta hyvin kuitenkin.
Maanantaina bonustytär tuli tänne ja aloitti proggiksen mun kanssa. Meillä on älyttömän kivaa, kun yhdessä syödään ja käydään kavelyillä ja intoillaan että  "onpas hyvää ruokaa ja kylläpäs tuli täyteen".
Ollaan syöty kasvismunakkaita, uunijuureksia ja kanaa ja kanasalaattia ja kalaa ja marjoja ja pähkinöitä. Eli normiruokaa. Suurin ero on se, ettei syödä joka ilta karkkipussia!
Vitsi miten kivaa on olla muutoksen kourissa jonkun kanssa, eikä aina yksin syödä eri tavalla kuin muu perhe.

Tänään mennään taas Korson aseman puotiin ja kahvilaan mun äidin ja tädin kanssa. Meillä on tällainen tapa kerran kuussa ja nykyään bonustytär tulee mukaan. Meillä on tosi kivaa. Luksusaikaa! Tänään asiaan tuo poikkeuksen se, ettei syödä kakkua :D

Mutta kyllä, elämä tuntuu taas kivalta ja kevyeltä. Jos ei mieti taloutta. Luotan, että töitä riittää ja elämä kantaa ja et esikoinen muuttaa lähivuosina omilleen ja voin etsiä pienemmän kodin tarpeen tullen. (Kyynel. En mä yhtään haikaile, että se muuttais, noin niinku oikeasti.)

Tuhoontuomittua taloudellisuutta?

Siis oikeasti! Mulla oli täydellinen ruokaplan ja aivan tolkuton määrä ruokaa hankittuna. Tolkuton!
Alkuviikon herkut oli butter chicken ja lasagne. Oli myös makaronia ja lihapullia pienille. Äsken JO kävin kaupassa täydennysostoksilla. Kuin paljon tää talous kuluttaa salaattiaineita ja jugurttia jne? Eikä siinä kaikki. Olin puoli tuntia poissa ja sillä aikaa kaapista katosi iso satsi keitettyä makaronia ja riisiä. Hups vaan.
Tänään on siskonmakkarakeittoa, josta innostuu vaan minä ja mies :D
 Mutta niin, täydennysostoksiin meni 40 euroa! Siis 40! Voi kettu sanon vaan.

Millä himputilla mä välipaloitan näitä teinejä?

Niin ja kun noudatan taas omaa ruokavaliota, niin teen vähän niinku kahta ruokaa, vaikka syönkin illalla perheen kanssa samaa pöperöä.

Viikon hauskin: saimme taas kutsun exän vauvan ristiäisiin. Aina saa laukata ristiäisissä :D

Viikon huikein: aiotaan kuopuksen kanssa mennä illalla intervallilenkille. Hällä alkaa pelikausi viikonloppuna ja kunto romuttunut lomalla. Mulla ei kuntoa ole ollenkaan, mutta tänään juostaan.

Motivoitunut ruokaihminen

Olen liekeissä vieläkin. Ruokasuunnittelusta vain, mutta edes siitä. Koska tiedän, että te kaikki räydytte ruokamurheista, niin paljastan omat ostokseni ja suunnitelmani.

Kävin Lidlissä ja ostin aineet näihin kaikkiin:

Butter chicken (kilosta kanaa!!!)
Siskonmakkarakeitto (valmispusseista aineet)
Kuorrutettuja kanankoipia (heräteostos koska miinus 30pros)
Kanapasta viherpippurijuustosta
Lasagne
Salamikiusaus
Tonnikalapasta (Heräteostos koska tarjouksessa tonnikala. 5 prk femmalla)
XXL salamipitsoja (heräteostos koska 4 pitsaa 4e)
Pakastenugetteja (heräteostos)
Lihapullat (heräteostos. Pienet syö lounaaksi)
Tuorepastaa tomaatilla ja mozzarellalla (juusto oli miinus 30 pros)

Muutamat jutut jouduin hankkimaan muualta. Inkiväärin ja mausteita ja salamin ja koskenlaskijajuuston. Lidlin lasku 80 e ja muun kaupan 20e.

Kuten huomaatte, tossa on ruoat yli viikolle!!! Toki ostin kasviksia ja jugurttia ja maitoa ja kauramaitoa, kananmunia ja leikkeleitä  mm.
Eli nyt oli hitokseen halpaa.

Tänään ostanut vain leipäpaketin.

Siis kuin kiinnostavaa tää onkaan? Asteikolla 4-10 :D

Aika mones taloudellisinnostus

Hyvää Uutta vuotta minä ja te!

Koska marina ja kurjuus oli nimensä mukaisesti kurjaa, päätin innostua jostain. Pakon edessä innostuin taloudellisuudesta ja ruoasta. Ihan liekeissä ollut tämän kanssa jo monta päivää. Tai ainakin kaksi.
Alkunsa ruokainnostus sai siitä, kun ystävän kanssa siivottiin mun pelottavat keittiönkaapit. Kaapit oli mullin mallin ja pursus kamaa.
Kävin kaikki läpi ja päätin alkaa tyhjentää kaappeja syömällä. Syödään kaapit tyhjiksi ja ostetaan mahdollisimman vähän kaupasta mitään.

Kaapin aineksista on tehty jo lasagnea ja tonnikalapastaa. Leivottu sämpylöitä. Koska joululta jäi porkkanalaatikkoa, niin tehtiin porkkanarieskoja, jotka oli niin hyviä, että tehtiin lisää samantien. Nyt murehdin, ettei kaupassa ole enää porkkanalaatikkoa, koska rieskat oli ylihyviä.

Uutena vuotena syötiin tapaksia miehen kanssa. Keskiviikkona kun miehen tytät tuli, tehtiin tapaksien lopuista kaksi pellillistä pitsaa. Koskaan ei ole niin hyvää pitsaa syöty.
 Torstaina tehtiin taas uunimunakasta, meidän kolmen suosikkia, koska jääkaapissa oli pekonin, juuston ja fetan jämiä. Lisäksi tomaattia ja sipulia.
 Jämäruokia, niin hyviä!

Tänään tehdään pähkinäkuorrutteista lohta. Se on huippuhyvää ja hei, lohihan oli sitä 2e kilo lohta. Talous!

Eilen tehtiin intialaista ruokaa. Intiaosuus tuli Lidlin purkista. Hyvää! Oheen paistoin vihreitä papuja ja valkosipulia. NAM!. Papuja oli pari vajaata pussia pakkasen kätköissä, jota vihdoin pemistin rukkaset kädessä. Pakkasessa on paljon sitä sun tätä ja sitä nyt sitten tyhjään huolella.

Ystävä teki eilen butter chickeniä ja sain ajatuksen tehdä sitä ensi viikolla pojille. JA miksi. No siksi kun kaapeista löytyi sekä paseerattua tomaattia että chili, jotka ruokaan tarvitaan. Kaapit tyhjenee ja taloudellisuus samassa paketissa.

Kuten huomaatte, olen todellakin liekeissä.

SE, että tähän pakottaa rahan totaalivähyys, ehkä vaan innostaa ja motivoi lisää. Ensi viikolla on poikaviikko ja se tuo haasteensa välipalojen muodossa. Nyt en hanki kaappiin hamppareita tai lättypitsoja. Mitä siis?

Viikon muu kiva, on bonustyttären ajatus, että jos hän menee naimisiin joskus, niin haluaa mut kaasoksi. "Sovit hyvin mun kavereiden joukkoon". Perään  niin hysteeristä kikatusta, että jouduin jo kysymään onko tää vittuilua. Ei ollut. Vilpittömästi ajatteli, että sovin tehtävään ja joukkoon. Nauratti vaan se, että numeerisesti olen 30 v vanhempi kuin ystävät.
Henkinen ikä ratkaisee taas.

Mutta hei, I'm back!

Vuosikymmenen viimeinen marmatus

Kaikki muut hehkuttaa Uutta vuotta somessa ja on ihan että hiih ja iih ja ihanaa. Mulla on vaan kalvava olo, että elämä on ohi ja kaikki on paskaa ja ei ole mitään odotettavaa. Kyllä, elämässä on paljon hyvää, mutta ei mitään innostavaa. Että sillä mielellä uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.

Mutta aloitetaan nyt silti niistä sympaattisista jutuista kirjoittaminen. Eilen illalla pojille syntyi pikkuveli, taas. Eksällä on nyt viisi poikaa, mulla siis ne kolme :D
Esikoinen on että ihanaa, katso nyt miten suloinen, kuopus on, että ihan jees ja onpa se pieni, keskimmäinen on että MÄ EN HALUNNUT enempää sisaruksia.

Sympaattisen hetken koin myös kun katsoin esikoisen kanssa Suomi Lovea. Kysyin että mikä olis hänen biisinsä siellä, jos sais valita. Vastaus tuli salamannopeasti; What I've done (Linkin park)
Kysyin että kehen se henkilöityy, kun mulle se biisi on meidän kahden biisi. Esikoinen sanoi, että "suhunhan se".
Kyynel. Esikoinen oli tokalla luokalla, kun se ihastui siihen biisiin kun autossa sitä kuultiin ja siitä lähtien se on kulkenut meidän mukana. Kymmenen vuotta.

Öö, mitäs muuta mukavaa olis ollut? On ollut hyviä hetkiä ja ajatuksia, mutta harmi kun niitä ei heti kirjaa ylös, kun niitä tulee.

Se on ilahduttanut myös kun miehen tyttären kanssa vietetty aikaa ja höpisty saunanlauteilla kahden. Saan raporttia miesjutuista ja sit nauretaan. 30 vuoden ikäero ei tunnu niillä hetkillä yhtään.

Vieläkin olen haaveillut harrastuksesta, mutta ei ole sellaista ilmaantunut. Jospa ensi vuosi olisi harrastamisen vuosi. Lupasin jo ryhtyä positiiviseksikin, mutta liika pinnistely uuvuttaa. Kun ei irtoa niin ei. Jospa nyt sit marisen niin että kyllästyn ja uin pintaan.

Mut hei, työt alkoi vihdoin ja työlapsukaiseni ovat ihania ja se on mahtavaa.

Ja niin, tapaninpäivänä Prismassa myytiin lohipaketteja hintaan 2e kilo. Nyt on pakastin täynnä kalaa ja voin toteuttaa taloudellista elämäntapaa ja kalansyöntiä samaan aikaan.

Hyvää Uutta vuotta kaikille! Saakaa mitä toivotte.
JA jakakaa vinkkinne miten nousta negatiivisuuden alhosta.

Jos joku toivoi lopettamista

Niin nyt joutui kyllä pettymään. Mä olen täällä!

Mulla on ollut kettumainen talvi, tai ainakin marraskuu. Oli niin raskasta työn puolesta ja sit iski flunssa ja sit kun marraskuu loppui, niin nukuin viikon. Nyt viikkoon ei ole enää uni riittänyt puol seiskaa pidemmälle, eli olen kai nukkunut tarpeeksi.

Musta on tullut tylsä ja vanha ja näköalaton. Ponnistelemalla ei löydy innostuksen kohdetta, mutta salaa yritän kuikuilla jotain mistä kiinnostua.
Miehen tytön "puoliäitiviikko" alkoi eilen ja käytiin kävelyllä. Päätettiin kävellä nyt joka päivä ainakin kerran. Vanhastaan muistelen, että jos liikkuu, niin se ehkä ruokkii itseään. Sit haluaa liikkua enemmän ja ehkä sit löytyy joku innostus.

Esikoinen aikuistui, eli on jo kolmatta päivää aikuinen. Eilen se tuli hakemaa kamojaan 22.30 ja mies vitsaili, että heti kun aikuistui, niin riekutaan outoihin aikoihin ovella.

Esikoinen juhli päiväänsä lauantaina menemällä Tallinnaan mun miehen, veljen ja faijan kanssa. Yöpyivät kaupungissa ja kyllähän sen tietää mitä se tarkoitti. Ne joi alkoholia. Baareissa. Puhui miesten juttuja ja valitettavasti olen joitain juttuja kuullut ja toivon etten olisi. :D
Sitten ne päivä ja aamusaunoi hotellihuoneessa ja puhui niitä miesten juttuja.

Mun poika on siis nyt mies! (joka pari viikkoa sitten sanoi mulle ajotunnilla, että hänelle on käynyt kyllä tosi hyvä flaksi vanhempien suhteen)

Ainiin, sukujuhlittiinkin poikaa. Nauratti taas, että olis niin kiva kun paikalla olisi joku sosiologi tai kulttuuriantropologi tai ehkä astronautti, joka seurais lajin toimintaa oudoissa kokoonpanoissa.
Minä ja mies, mun eksä ja sen vaimo. mun äiti ja isä, mun bioisä ja sen vaimo. Nyt uutuutena paikalla oli myös tää mun puoltytär eli miehen tytär.
Ja toki sit eksän äiti ja veli vaimoineen.
Että oli siinä taas. Kaikki me onneksi ollaan kivoja ja hyvin käyttäytyviä. Ja miksi ei oltaisi.

Ainiin, olen myöhäisherännäinen Netflix sarjojen suhteen. The Crown. Kaikki siitä puhuu ja kaikki sen katsoo. Mua ei ole kiinnostanut. Mutta nyt kun olin semiyksin kotona viikonlopun, niin kaverin painostuksesta katsoin ekan jakson lauantai-iltana. Ja toisen. Sunnuntaina nousin 7.30 ja jatkoin sarjan katsomista. Katsoin viiteen. Puin päälle ja hain miehet satamasta.
Tää sarjakoukku on huikea parannus mun arkisille puuhailuille. Edellisen viikon pelasin pasianssia.

Mun pitäis tehdä jotain mun elämällä ja elämälle. (niin olen ollut työlapsia vailla pari viikkoa ja siksi aikaa vatvoa moisia juttuja)

Eli hei teille kaikille ja hyvää joulukuuta!!!