Innostuspläjäys

Huomenta.
Mä olen täällä taas. Elämä näyttää niin toiselta kuin eilen. Nukuin yöni hyvin ja jopa monta tuntia. Eilen vihasin kaikkia ja kaikkea, tänään rakastan niitä samaisia.

Suhtaudun positiivisesti jopa siihen, että pieni taaperotyölapseni on niin pieni. Tänään multa lähtee isompi työlapsi pois ja jää pieni ja etteikinäusko! Mä aion laittaa tän taaperon rattaisiin ja aloittaa kävelyllä käymisen. Säällä kuin säällä! Mä saan liikuntaa ja ulkoilmaa ja taapero pysyy pois pahan teosta edes 30 min.
Mikä urheilullisuus ja positiivisuus!

Tänään ajattelin myös konmarittaa kotiani päiväuniaikaan. Mulla on kasa naistenlehtiä pöydän alatasolla, sotkussa ja vinossa. Mä selaan ne läpi ja heitän roskiin :D
Eilen sain puuskan vaatehuoneessa Nti Sutkautuksen ansiosta. Se oli kirjoittanut tavaroiden läpikäymisestä ja intouduin siitä.
Sovitin kaikki housuni. Kahdet mahtuu, ehkä kymmenet ei. N. kahdet on realistiset tavoitehousut. Tärkeintä kuitenkin, etten liho niin etten mahdu niihin kaksiin sopiviin. Niinhän ei käy, koska mä aloitin tän liikuntajutun! Syömisjutun aloitin jo eilen ja jatkan tänään.
 Lounaaksi kasvis ja fetamunakas, illalla kanasalaattia. Kaikissa muissa väleissä punaviinimarjarahkaa.

Eilen kirjoitin siitä säästämisjutusta ja sitä kuinka aina tulee jotain. Ja heti tuli. Ajoin 40 kympin alueella neljääkymppiä. Tietyön takia olikin kolmenkympinrajoitus. Pakettiautossa välähti. Saas nähdä tuleeko 170e lasku vai vain huomautus! HUOKAUS!

Tässä nämä tämän aamun iloiset kirjoitukset! Odotan vieläkin infoa voiko 200 eurolla elättää perheensä viikon ajan. Joka viikko!

Itseltään kadonnut

Heipä hei. Muistatteko mua? Mä olen se, joka saa satunnaisia puuskia ja etenkin taloudellispuuskia  muutamiksi tunneiksi.
Mä olen taas täällä ja nyt aion pysyäkin.

Olen miettinyt miksi katosin ja missä olin. EN tiedä. EN yhtään! Muistan, että palasin Kreikasta ja sitten muistan, etten ole jaksanut avata konetta ja lukea edes blogeja. EN JAKSANUT! Minä, joka olen n kahdeksan vuotta aloittanut aamuni kahvilla ja blogeilla.
Mä en tietääkseni ole masentunut, mä vaan en ole jaksanut tai viitsinyt. Jotenkin katosin itseltäni enkä ollut minä.

Kesä on kyllä ollut kiva. Että kyllä mä mitään olen jaksanut.  Miinus vain on että mä vaan lihon ja sit en liiku ja sit taloudelliskatsauskin pitäis tehdä kilokatsauksen ohella.https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/raha-laki/kakeibo-japanilainen-tapa-saastaa-on-nerokas/

Ehkä mä aloitan taloudelliskatsauksella. Luin uudesta Japanilaisesta säästöjutusta nimeltään Kakeibo. Mä en vaan tajua miksi se on niin uusi ja ihmeellinen.

Laske kuukauden tulot, vähennä pakolliset menot. Päätä paljonko haluat säästää. Pidä kirjaa menoista ja joka kuukausi katso, missä kohta voisit vielä parantaa.

Olin että aahaa. Haluan säästää 400 e kuussa. Se tarkoittaa, että ruokaa ja bensaan jne jäisi n. 200e viikossa.
Mistäs tinkis??

Mutta kyllä, mun pitäisi säästää tollanen summa, jos päätämme lähteä lasten kanssa Kreikkaan ensi kesänä. Miehen kahden tyttären ja mun kolmen pojan. Suhtauduin siihen pitkään sillai että "ääh ei ole rahaa ja ääh, enkö mä saa lomailla ilman lapsia ulkoisilla mailla yhtään?" Mies sitten piti pitkän puheen aiheesta "mä haluan lähteä kaikkien lasten kanssa reissuun ja sunkin pojat on jo sen ikäisiä, että kohta ei meidän kanssa matkusta ja tämä alkaa olla viimeisiä aikoja kun se on mahdollista." Mä sulin kohdassa "haluan lähteä sun poikien kanssa reissuun".
Voin kuulkaas sanoa, että juuri kukaan tuntemani ei haluaisi! Mennä reissuun kumppanin lasten kanssa.

Mutta sitten tässä on se rahakysymys.

Yksi hirmu hyvä säästökohde meillä jo on. Pullorahat ja pikkukolikot laitetaan possuun ja sieltä matkatilille. Kuopuksen kanssa laskettiin jo, että meillä on 60e säästössä ja sillä seitsemän henkilöä syö jo kolmena päivänä lounaan kreikassa. Tällasta matikkaa!
 Junnu ihastui tähän säästömuotoon ja aikoo nyt itsekin pullorahat laittaa possuun. Fiksuna tajusi kuitenkin, että jos liikaa ostaa limua niin jää kyllä tappiolle. "Mutta voin mä niitä pulloja kerätä ulkootakin".

Olen ehkä joskus ennenkin kysynyt, mutta kysyn taas. Mikä on realistinen summa jolla 4-6 henkinen perhe SYÖ viikon? Eli paljonko menee kauppaan rahaa?
Mä olen satamiljoonaa kertaa aloittanut menojen seuraamisen, mutta aina se on kosahtanut johonkin. Eli siihen järkytykseen, että taas meni rahaa liikaa.
Sen jo tiedän et jos on laiskoja päiviä tai laiskoja hemmottelupäiviä, niin rahaa menee niin paljon että sillä eläis yh-äiti viikon tai kaksi.

Nyt mä olen taas motivaation huipulla ja päätin että tänään syödään eilisiä jämiä (tortillaa), huomenna mies saa pitsan pakkasesta ja mä vaikka salaatin. Sit onkin palkkapäivä ja voin yrittää ostaa viikon safkat kerralla jos joku vaan sanois, mitä se on.

Jk. Olen löytänyt vesijuoksun ja nyt pyhä päätös pitää se mun elämässä. Tän hetken työtilanne on se, et mulla ei ole vapaa-aikaa kun pari kertaa viikossa joku tunti, niin nyt ne tunnit on käytettävä vesijuoksuun.
Viime viikolla vein "työn" kahdeksi tunniksi pois. Vesijuoksin ystävän kanssa 40 min, makasin poreissa tovin ja sit hain työn takas.
Eilen vesijuoksin 45 minuuttia.
Torstaina menossa taas.

Mitä muuta voisin tehdä? Kotona? Nopeaa ja helppoa?

Auervaaravaroitus!

"Vuorokauden tunnit ei minulle riitä". Mua jotensakin ärsyttää toi lause. Ehkä mä kadehdin ihmisiä, joilla on niin niin täynnä elämä. Mulla on ihan riittävästi tunteja päivässä.

Mutta ei mun tästä pitänyt kirjoittaa. Ekaksi piti sanoa MOI kaikille, jotka ehkä on halunnut jotain elonmerkkiä multa saada. Olen niin pontevasti lomaillut, etten ole kirjoittanut riviäkään, enkä ole edes blogeja lukenut. Kääk! Ehkä mulla oli niitä tunteja sittenkin liian vähän :D

Ensiksi suurimmat uutiset. Tinderöitsijäystävän KARU kokemus. Auervaara alert!
Ehkä olen täällä maininnut hänen tavanneen miehen, joka keväällä muutti väliaikaisesti ystävän luokse. Kun lähti kämppä alta....
Pariskunta sopi, että mies osallistuu asumis- ja ruokakuluihin. Näin olikin. Ensimmäinen kuukausi. Sen jälkeen rahat loppui ja mies ei maksanut euroakaan, vaan eli ystäväni siivellä. Mutta ei tässä vielä kaikki. Mies sai ystävän ottamaan muutaman tonnin luoton, jotta saisi viimeisen lainaerän maksettua, jottei isänsä koti menisi pakkohuutokauppaan. Jotain tällaista.
 No, viime perjantaina mies oli mökkireissulla ja ystäväni päätti vähän pemistää miehen tavaroita. Löytyi kasa laskuja ja ulosottokirjeitä, joista kävi ilmi, ettei se kolmetonnia ollut VIKA erä, vaan oli vielä yli 70 000e muitakin. Papereista kävi ilmi, että oli joku toinenkin nainen ollut, joka ottanut miehelle lainaksi rahaa ja odotteli rahojaan. Ystävä otti naiseen yhteyttä ja kuuli, että miehen autokin on tämän saman naisen nimellä. Ja kas, mies oli tän naisen luona, eikä missään mökillä. Kas!!!

Lyhyestä virsi kaunis. Sunnuntaina mies tuli "kotiin" ja löysi sieltä tavaransa pakattuna ja minut, miehen ja toisen ystävämiehen terassilta istumasta. Oltiin back up-hommissa.

Siitä mies sitten otti kamansa ja häipyi. Veloista tehtiin lainapaperit, jotka me todistajat allekirjoitimme. Kiinnostuneena odotetaan näkyykö rahoja ikinä. Toivon, että näkyy.

Mutta kas, jo tiistaina miehen pärstä löytyi Tinderistä. Uutta matoa koukkuun ja noin.
Niin tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että ÄLKÄÄ koskeko!

Olkoon tämä nyt opettavainen tarina.

Seuraavaksi palaan asiaan Kreikka-juttujen kanssa.

Tyylikäs vai emäntä?

Kiskoin vaatekaapin hyllyiltä kaikki vaatteet pois ja aloin etsiä vaatteita reissuun.
Tulos: kolme mekkoa, musta, harmaa ja iloisen turkoosi.
Kaksi hametta, sellaista hulmuhelmajuttuu, joissa näytän ehkä titanicilta.
Kuusi kivaa paitaa, 4 valkoista, yksi harmaa ja yksi vaal.pun.

Jos ajattelee vain paitoja, niin olisin joko tylsä tai tosi cool.

Olispa kiva pukeutua hyvin ja näyttää hyvältä. Hyvältä, ei emännältä.

Mut hyvä mieli. Reissu edessä, hyvin hoidettu työ takana.
Kesäkin edessä.

Huomenna vesiuin sillä hetkellä kun megan vai meghan nai harryn.
Vaikka uskon rakkauteen, niin en kestä et joku menettää elämänsä, kun nai prinssin. Aatelkaa, ei edes lähikauppaan voi juosta. Tai vesijuoksemaan uimahalliin. Tai shoppaileen, baariin, junaan.
Harry on ihmemies sitten kai.

Jokainen aamu on mahdollisuus

Noin kivalla klisheellä on hyvä aloittaa.
Tänään tarkoitan sillä sitä, et hyvä aamiainen voi olla hyvien ruokailujen alku.
Olin jo luvannut olla välittämättä painosta tai olla laihduttamatta jne mutta ei oo helppoo.
Mun paino nousee joka päivä. Syön omasta mielestäni hyvinkin säällisesti, mutta paino nousee.
Pe, la ja su kävin vesijuoksemassa. Vesiliikunta yleensä edes hetkellisesti laskee painoa, mutta ehei, ei mulla. Sanoinko jo et paino nousee.

Nyt yritän Taas keksiä tavan syödä niin, etten lihoisi, mutta ettei tarvitse nipottaa koko ajan.
Aamu alkoi smoothiella. Rahkaa, vadelmia, mehukeittoa ja kaurahiutaleita.

Taloudellisuus yhtä vaikeaa kuin lihomattomuus. Koko ajan pitää jotain ostaa. Pojalle uimakamoja ja kenkiä ja parturireissu ja mitäs muuta.

Mut hei. Ens viikolla olen Kreikassa. Toivon etten aiheuta tsunameja tai mitään.
Naurua hampaiden välistä.

Taloudellisjutska. Taas!

Matkaan on parisen viikkoa, joten nyt alkoi taloudellisviikot big time.
Omahyväisyyttä tuntien olen tänään siivonnut vihanneslaatikkoa ja löytänyt lähes kohta liian vanhoja perunoita. Tein perunamuusia ja mitä jäi jäljelle, sekoitin jauhoihin ja tein perunarieskoja.

Pakastimen inventoin ja otin sulamaan törkeän hyvän tonnikalapastan jämän. Sitä illalla.
Pakastimessa on myös kanaa parikin pakettia, ranskalaisia, bataattiranskalaisia, mutakakkua, nakkeja ja kaksi pitsaa. Wokkivihaneksia. Jääkaapissa grillimakkaraa ja halloumia. Näillä eletään siis tämä viikko. Shoppailu minimissä. Huraa.

Tokihan tilasin zalandolta pari jutskaa....

Huomenna kampaaja.

Mutta hei, mä edes yritän.

Hirmu kiireinen viikko takana. Oli pojat, oli hoitomuksut. Oli koriksen vastuuturnausviikonloppu. Leivoin sata (3) peltiä mokkapaloja. Olin buffassa kuusi tuntia kolmena päivä yhteensä. Jokunen korismatsi katsottavana.
Olin aika poikki sunnuntai-iltana. Eilenkin nukahdin jo 22.30 sohvalle.

Tänään tehnyt töitä eli istunut hiekkalaatikolla. Kuskasin yhden kotilomalle. Istuin pari tuntia terassilla auringossa. Luin lehtiä. Haravoin vähän. Mietin mitä pihalle vois tehdä.

Olen kauhian onnellinen.

Yhden entisen hoitolapsen äiti toivoo että lapsi pääsis meille kesällä toviksi. Juttelin eksän kanssa miten jaettais lapsia, jotta tämä edes teoriassa olisi mahdollista.
Mietin missä kolossa voisin tehdä poikieni kanssa jotain, vaikka risteillä. Että olisin olemassa vain heitä varten. EN tiedä kärsiikö ne, mutta tuntuu että kaikki muu menee helposti edelle. Toisaalta taas, täällä mä olen aina. AINA!

Itseasiassa kaikki varmaan menee aina MUN edelle. Itse en ole itselleni ikinä olemassa.

Mutta olen kyllä niin onnellinen.

Superärsyttävä luksusongelma

Niin riivaa ajatus, että pakko miettiä täällä ääneen. Mullahan on näitä hoitolapsia. Tällä hetkellä kaksi poikkeuksellisesti. Tänään multa kysyttiin olenko ajatellut, että voisin ryhtyä kaksipaikkaisesti virallisesti ja kokoaikaisesti. Nyt mulla on kaksi, koska toivoin kahta. Jos tilanne muuttuisi, mulla olisi kaksi halusin tai en. Luksuksen tämän asian pohtimisesta tekee se, että tienaisin kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Ei kaksisataa enemmän, vaan kaksi kertaa enemmän!
Menettäisin tod.näk vapaa-aikaa, mutta työmäärä olisi jotakuinkin sama. Haasteita olisi enemmän, mutta mainitsinko kaksi kertaa isomman palkan.
Hitto!!

Toki saisin esim vuoden kokeilla tätä ja päätyä takaisin vanhaan systeemiin. Eli en ole naimisissa päätöksen kanssa päätin mitä tahansa.

Kiva pohdinta tähän sairaan väsyneeseen päivään. Olen viime yönä nukkunut kolmisen tuntia ja olen näemmä niin väsynyt etten edes päikkäreille nukahtanut. Illalla saattaa uni maistua! Olisi ainakin syytä. Huomenna ohjelmassa palaveri isolla kirkolla ja perushommia. Viikonloppu menee koristurnauksen parissa. Kolmena päivänä leivon buffaan ja olen pari h töissä. Lisäksi oman pojan kuskaukset peleihin. Ja niin, onhan mulla tää työkin!
Tänään tekisi mieli vaan vollata ajatustakin! Väsy!

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Olen ollut epäkiinnostava ja ajatellut epäkiinnostavia. Käynyt lukemassa muiden säkenöiviä juttuja ja kiinnostavia ajatuksia, mutten ole kyennyt edes kommentoimaan, koska olen niin epäkiinnostava :D
Tällaiset ajat! Vanhuus ja vaihdevuodet tai jotain.
Sanon että lähestyvä loma niin tulee tarpeeseen. Jos luovuus puhkeais kukkaan taas. Edes yksi ajatus kiitos!