Se siitä taas seuraa, kun suurellisesti palaa tauolta. Tuli uusi tauko.
Mutta mulla on selitys. Juuri kun edelliseen postaukseen kirjoitin dramaattisesti ja koskettavasti meistä yksinäisistä naisista, niin tuli uutinen. Yksi näistä yksinäisistä, hyvä hyvä ystäväni, sai rintasyöpädiagnoosin. Viikon sulattelun jälkeen tuli lisää uutisia. Syöpä on levinnyt luustoon, ei voi parantaa.
Että yritäpä siinä sitten blogata niitä näitä ja etenkään marista mistään.
Nyt tuli vaan lisää ajatuksia siihen yksinäisten naisten elämään liittyen. Millaista on sairastaa ja elää yksin? Kuka auttaa kun on paha olo, jano ja nälkä, voimat poissa, jalat ei kanna? Kuka lohduttaa kun heräät aamuyöllä ja pelkäät?
Näitä kun on murehtinut, niin tietysti tyypillisesti aloin taas miettimään myös rahaa. Että apua taas, täytyy säästää rahaa pahanpäivän varalle. Jos sairastuu tai jotain. Sain pienen ikäshokinkin näitä miettiessä. Seuraan instassa Merja Mähkän talous ja sijoitusneuvoja. Hän oli juuri laittanut laskelman paljonko pitäisi olla rahaa rahastossa , jos haluaa että 58-65-vuotiaana on käytössä 300 e kuussa lisärahaa. (jos haluaa vähentää työntekoa) Summa oli n. 23000 e. Olin et hei jee, toihan tehtävissä, munhan pitää säästää enää 13000 e. Hetken mietittyäni tajusin että mä olen melkein 56-vuotias, että ihan kahdessa vuodessa ei taida mahdollista säästää tuollaista summaa. Mä jotenkin kuvittelin olevani joku 50v.
Mutta tämä siis tiedoksi. 23000 e ja voi jo muka leppoistaa elämää. (Oikeasti varmaan parin vuoden kuluttua ruoka maksaa ton 300 e kuussa enemmän kuin nyt)
Palaan vielä tohon yksinäisyysjuttuun. Kun tajusin että ääk, voin sairastua ja jäädä yksin, niin tuli tarve etsiä joku mies. :D Viestittelin muinaisen Tinder-matchini kanssa pari iltaa ja olin jo aikeissa tavatakin. Mut sit se meni ohi, se tarve.
Olen aina yhtä hankala.
Sisko oli täällä sopivasti muutaman yön taas mun seurana ja kyllä, se on ainoa ihminen jonka kanssa voin olla rennosti päiväkausia. Jos siskon voisi kloonata mieheksi...
4 kommenttia:
Et sä ole hankala. Sen miehen vaan pitäisi olla jotain tosi hyvää, ei mitään ihan kivaa. Tässä iässä ei halua hukata aikaa.
Mä oon tullut siihen tulokseen, että elämä on lyhyt. Nää vuodet vaan vierii ja haluan, että ELÄN ne, enkä vaan ole.
Ehkä siksi metsästetään poikien kanssa äkkilähtöjä etelään, koska kohta molemmat intin käyneet. Tämä ei ole järkevää, ja ehkä siksi juuri on.
Voi miten ikäviä uutisia ystävästäsi :(
Sulla on sisko ja pojat. Siinä on sun voimajengi. Jos sä sairastut, niin epäilisitkö hetkeäkään, että siskosi ja poikasi eivät olisi sinun tunkenasi. Ehkä puoliso voisi olla vielä enemmän, koska sama osoite. Mutta on sulla tukijoukot. Ja noiden lisäksi vielä kaikki ystäväsi.
Me keskustellaan puolivakavasti kaverin kanssa samaan senioritaloon sijoittautumisesta :) Kaverilla menee aina välillä hermot puolisoonsa ja Hra Kepponen ei nauti kaikista niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä. Voitaisiin armahtaa puolisoja ja tehdä asioita kaverin kanssa kahdestaan.
Toi on hyvin sanottu että pitää elää eikä vain olla. Mä näemmä nykyään lähinnä olen. Siksikin ihailen sua että päätitte lähteä reissuun. itse kun nykyään haluaa että rahaa on "paljon" ennenkuin voin käyttää rahaa matkaan. Elän siis pelon kautta. Not good.
Kyllä, mulla on tukijoukkoja, mutta minkä verran kukaan ehtisi olla paikalla apuna pidempään jos tarvisi apua. Ehkä ei pidä miettiä nyt :)
Hauska toi sun ja ystävän senioritaloajatus. Mihin te miehet lykkäätte vai saako ne kuitenkin olla siellä kun te seikkailette?
Lähetä kommentti