Kon-Mari ja feng shui

Eilen oivalsin jotain suurta.
Olen ollut hyvin vastahakoinen puhumaan äidilleni tästä isosta aasta. Englanniksi isosta deestä.

Yhtäkkiä tajusin mistä se johtuu.
Äidille puhuessa muutun lapseksi. Ystävien kanssa jutellessa olen vain minä, joka suhtautuu asiaan aika coolisti. Äidille kertoessa mukaan astuu pikkulapsi, jota itkettää tai sitten lapsi, joka  pelkää huolestuttavansa vanhempansa.
No joka tapauksessa eilen sitten puhuin. Kävin äidillä ex tempore kahvilla ja kun äiti kysyi, niin pakkohan se oli vastata.
Siihen asti meni hyvin, kunnes mieheltä tuli meili aiheena ositus jne.
Sitten kynelehdin.

Kotimatkalla soitin miehelle ja kyynelehdin lisää.
Puhuttiin nätisti.
Ollaan murhettuneita, mutta uskotaan ratkaisun olevan oikea.

Oli niistä kyynelistä iloakin. Äiti lupasi ostaa mulle pinkin Moccamasterin. Oma koti! Omat pinkit ihan mitkä tahansa!!!

Tiettekö mitä? Mä muutan kuun vaihteessa. Vaikka kuinka yritän, niin en millään osaa kuvitella olevani täällä viimeisiä viikkoja.
Pitäis käydä kamoja läpi ja miettiä mitä ottaa mukaan.

NAUTIN kun tajuan tästä tulevan paras Kon-mari projekti ikinä. Mä otan mukaani vain mitä haluan ja mitä tarvitsen. EN yhtään mitään muuta.
Tuleva kotini on niin konmarinen ja fengshuinen.
MITÄÄN en aio ostaa, mistä en tykkää.

Mun koti tulee olemaan zeniyden huipentuma!

Opettelen polttamaan kynttilöitä!

Joka puolella on lämpöisiä vilttejä, joihin vieraat saa kääriytyä tuijottamaan kynttilöitä (ja viinipulloja)
Vilttejä pitää olla, koska lasken lämmityksen hyytävän alas. :D

Miten voi yhtä aikaa olla vähän murhettunut, mutta innoissaan ?