Mitä niiden päässä liikkuu?

Miksi oi miksi Cate Blanchett adoptoi kolmen pojan jälkeen tyttövauvan? Cate ja hassunnäköinen siippansa on 45 ja 49v. Niiden pojat on jo isoja. Miksi ne aloittaa alusta?
Mä en missään tapauksessa aloittais enää ikinä mitään.

Millainenkohan Caten mies on, luonteeltaan, kun ulkoisesti hassu menninkäinen?
Ihanaa kyllä, että superkauniilla on lievästi sanoen persoonallisen näköinen mies. Musta hurjan kauniit pariskunnat on jotenkin epäilyttäviä. Ja tylsiä. Tulee olo, että ne on katsoneet "kas yhtäläisen kaunis ihminen, ton mä otan, se on hyvä asuste". Musta  mun kaveri sanoi aikanaan hyvin. Hän ei halua itseään kauniimpaa kumppania. Hän haluaa olla se kauniimpi osapuoli.
 Kyllä tiedän myös sen, että ulkonäkö ei ole  se ratkaisevin asia suhteessa, vaan ehkä se tekijä x. Mikään muu ei selitä sitä, miten erilaisia kumppaneita ihmiset valitsee, kun mistä ovat haaveilleet.

Mitä pyörii huippumalli Elle McPhersonin päässä, kun 51-vuotiaana yrittää lasta uuden miehensä kanssa. Okei, kaunis ja nuorennäköinen, kyllä, mutta onko unohtunut se fakta, että munasolut ei ehkä ole yhtä nuorekkaat kuin kantajansa.
 Mä kyllä lankeaisin omassa elämässäni samaan lankaan. Olen ihan varma, että raskautuisin halutessani hops vaan, jos haluaisin, ihan vaan siksi kun olen niin tyttömäinen, Mitää välii, et olen 44v ja mut on steriloitukin. Kyllä mä vauvoja saisin, ihan noin vaan. Ku mulla on niin kivaa kynsilakkaakin ja kaikkea. Tsip tsirp!

Viikon kuumin uutinen on se, että Egotripin Mikki Kauste on eronnut ja vapaata riistaa. Eilen äidin ja siskon kanssa asiasta keskusteltiin vakavasti. Minä ja äiti halutaan Mikki. Esikoiseltakin kysyin, sopisko hälle, et hankin isäpuolen lapsilleni. Mietin mys kauhuissani, että sit mulla olis kuusi lasta! Siskon mielestä menin hieman asioiden edelle.
Nooh, kai mä sitten oman miehen yritän pitää kuitenkin.  En mä muusikon kanssa olis, en edes Mikin.

Adhd lääkettä en ole vielä sittenkän testannut omakohtaisesti. Mikään päivä ei mun mielestä sopinut siihen, että mahdollisesti olisin tosi äkäinen tai tosi itkuinen. Olen siis ollut leppoisa ja semi-flegmaattinen itseni.

Lapsen kahden viikon testiaika sen sijaan on ohi. Kyllä siitä jotain apua oli. Eilen annoin napin ihan vaan testin vuoksi, että huomaavatko vanhemmat ja sisarukset mitään eroa kun nähdään päivällisellä. Testi oli sokkotesti. En kertonut kelleen mitään, kysyin vain päivällisen jälkeen huomasko kukaan mitään erilaista.
Kaikkien  mielestä poika oli rauhallisempi, puhelias, mutta ei äänekäs. Valitti kun piti istua pöydässä pitkään, mutta istui, rauhallisesti. Äiti sanoi että poikaan saa ihan eri lailla kontaktin kuin yleensä, että poika katsoo silmiin ja kuuntelee.
Vähän ennen lähtöä poika "kuuroutui". Katsoin kelloa ja nauroin, että lääkkeen vaikutus loppui puoli h aiemmin.
Tänään en antanut lääkettä ja poika selkeästi rasittavampi.

Olen ollut hyväntuulinen, mutta pääsiäisen kunniksi lietsoin itseni taas angstiin, Sama vanha "täälläkö mun vaan pitää käkkiä ilman kivaa seuraa". Lapset maisemissa, mies reissussa. Kaikki kaveritkin on jossain. YYKKSIIINN!
En saa tehtyä mitään järkevää. Kaupassa kävin, lasta kuskasin. Kello on 14.00. Voisko koiraa ulkoiluttaa vaikka. Ja ööh, lukea?
Miksi en tällaisina hetkinä kykene ryhdistäytymään ja vaikka siivoa kaappeja?

Hei, ihan huippuhetki pakko mainita eiliseltä illalta. Kaikki kolme poikaa lähti illalla yhdeksän aikaan (kyllä, mä päästän jopa ekaluokkalaisen ulos siihen aikaan, jos tilanne niin vaatii) läheiseen leikkipuistoon pelaan keinupolttista.
Sisälle tultua kaikki kolme poikaa muistivat vanhan leikkinsä vuosien takaa ja leikkivät sitä. Leikki on oudohko. Ensin otetaan kaikki lautapelit, monopolit sun muut, ja jaetaan rahat ja kapistukset, ja sitten kaikki vetäytyvät poteroihinsa ja käyvät toistensa luona ostoksilla. Outo outo leikki, kun en tajua mitä ne myy ja ostaa. Huumeita? :D
Mutta liikutus, 8-13 vuotiaat, yhdessä, sovussa. (Ne leikki tota aikanaan, kun junnu oli 3v ja muut oli 7 ja 8v)