Ihanan ihana runo

 

Inspiraation herättelyä

Olen aloittanut Podimosta kuuntelemaan Eeva Kolun ja Kia Arpian Elämisen taito-podia. Tänään oli rauhallinen hetki, kun yksi nukkui ja yksi katsoi telkkaria, niin ihan vahingossa aloin käymään läpi käsilaukkuja ja kasseja, joita eteinen on pullollaan. Heittelin roskia roskiin ja muita juttuja paikalleen. Taas nauratti kuinka monta huulipunaa mulla onkaan. Seuraavaksi pitäisi katsoa ne läpi ja heittää turhat pois. Olisinpa nainen, jolla on aina Se oikea huulipuna. The huulipuna. 

Eeva siteerasi jotain tyyppiä, jonka metodi tavaroiden karsimiseen on "Paras, tärkein ja kaunein". Tai sitten muistan jonkun noista väärin. Mutta pitäisi siis katsoa tavarat läpi tuota ajatellen. Ja ei, mulle ei jäisi ehkä kauheasti mitään, jos noin tarkasti pohtisin. Tärkeintä omalla kohdalla on kuitenkin miettiä noin, jos aion kotiin jotain tuoda.

Vähän kateellisena näitä naisia kuuntelen ja instassa seuraan. Miten ihmeessä jotkut osaavat tehdä kaikesta niin kaunista. Ja osaa hankkia kotiinsa vain ihania asioita. Mua taas ja aina ärsyttää, et mun koti on joku tyhmä Ikea-koti. Missä on kiinnostavat huonekalut ja esineet? 

Podin kolmannessa jaksossa on aiheena vaatekaapin sisältö eli tietysti karsimista tiedossa ja varmaan kapselivaatekaappia.  Tämähän nyt tosiaan on sitten mulle se haastavin ja ärsyttävin aihe. Mutta kiinnostuneena odotan sanooko ne jotain, josta saisi puhtia. 

Tänään mulla alkaa kolmen vuorokauden vapaa ja ihan jännittää, että teenkö täällä muuta kuin katson telkkaria. Et entä jos mä teen jotain tehokasta ja arkea kaunistuttavaa?

Iloa ja arkea

Uuvuttaa oma pää. Niin usein nämä mun fiilikset vaihtelee taas. 

Viime viikon alku oli silkkaa flowta. Maanantaina hain sen mun uuden auton. Samana iltapäivänä mulle soitti ympäristöministeri Multala ja sanoi vain että "Kylillä puhutaan että olisit meille todella hyvä kuntavaaliehdokas." Vastasin että ahaa kiitos, mutta ei kiitos. Loppupäivän nauroin ja nauroin. Olihan toi nyt aika ällistyttävä puhelu ja hieman imarteleva. Mutta enhän mä siis mihinkään politiikkajuttuun repeä ja siteeni kokoomukseen on hyvin löyhä tai  jopa vihamielinen nykyään. Mutta koska en puhu politiikkaa, en osaa sen kummemmin perustella kantaani. 

Tiistaina kuopukseni sai kesätyöpaikan haluamastaan kaupasta. Olin aika varma että näin käy, mutta näinä tuulisina aikoina mikään ei todellakaan ole varmaa. Mutta siis aivan mielettömän ihanaa. 

Samaisena tiistaina mulla oli illalla hot date mun salaisen deittikumppanin kanssa. (Äiti, salainen. Hyvin epäsäännöllinen, vuosien tauoilla. Ei parisuhdemateriaalia.)

Yksi ystäväni oli aivan tolaltaan tällaisesta flowsta ja käski lottomaan. Kenosin, voitin 2 e. )

Sen jälkeen ei olekaan sitten ollut mitään kivaa. Tavallista arkea. Välillä siedettävää ja välillä silkkaa kurjuutta. 

No olihan täällä kyllä tämän viikon keskimmäinen hiihtolomalla. Se tietysti oli kiva juttu, vaikka hän pääosin olikin huoneessaan (Mun huoneessa) koneella tai sitten saunoi kolme tuntia putkeen. Mut ihanaa tuttua juttua kuitenkin. 

Tänään mulla oli hotdaten vastakohta, kun kävin kahvilla vanhan miespuolisen kaverin kanssa. Nähty kuulemma viimeksi kolmisen vuotta sitten. 

Periaatteessa ihan kiva nähdä, mutta meidän arvomaailma kyllä niin epäkohtaa, että huomaan vain ärsyyntyväni. En tiedä miksi puheet meni politiikkaan ja nykymaailmaan, mutta meni ja kärsin. Ihan periaatteen vuoksi kimmastun, jos joku vaahtoaa että kyllä on kamalaa kun nykyään tuputetaan sukupuolten moninaisuutta jne. Heti alan toivoa että jompikumpi lapsistaan tulisi kaapista ulos muunsukupuolisena. 

Ja sit tää " Tuntuu olevan muotia, että nuoria ahistaa ja pitää päästä jollekin juttelemaan. Tällaisesta "juttelemassa" käymisestä (Ja pitkäaikaistyöttömyydestä) pitäisi tehdä hävettävä asia eikä lähes ylpeilyn aihe."

Onneksi nää ei ollut esim tinder treffit jonkun kivan kanssa, koska sit olisi lannistanut. 

Ja pesukonekin meni rikki, että miettikää mitä kaikkea joudun kestämään. :D