Luin juuri Trendistä lapsettomasta nelikymppisestä naisesta. Hän ei halua lapsia ja on sen sijaan mm."ottanut kaksi löytökoiraa, opetellut tanssimaan balettia, purjehtinut Kreikassa, tanssinut salsaa Kuubassa ja osallistunut seikkailukisoihin".
Muistin taas olevani tylsä ja ikävystyttävä. Mä en ole tehnyt mitään noista ja voin vannoa etten olisi tehnyt vaikken olisin hankkinut lapsiakaan.
Mun elämän tasaisesti nouseva "kriisi". Mulla ei ole mitään kiinnostavia harrastuksia tai haaveita. Pari iltaa sitten juttelin miehen kanssa. Hänhän oli aikonut muuttaa lämpimään jonkun vuoden kuluttua, mutta tulin sitten "tielle". Kyseli nyt mitä kuvittelen meidän tekevän kymmenen vuoden kuluttua. Hän haluaisi sinne lämpimään maahan elämään. Minä tylsänä en haaveile siitä. Tykkään asua Suomessa, haluan asua lähellä perhettä ja ystäviä. Mitä kummaa mä esim. siellä Espanjassa tekisin. Joisin punaviiniä ja kiroisin kylmää kotia ja ankeita suihkuja?
Mitä mä sitten haluan tehdä?
Tiedän, että olen pohtinnut tätä asiaa kymmeniä kertoja blogin historiassa, mutta kun ärsyttää etten keksi mitään kiinnostavaa.
Ehkä mä tämän takia rakastan lukea naistenlehtiä. Mullahan on usein se olo lehden avatessani, että täältä mun kohtalo löytyy. VOIKO yhtään lapsellisemmalta ihminen enää kuulostaa. Kikatusta. Mutta olenhan mä mm sijaisperheasioista kiinnostunut lehtijuttujen vuoksi. Ehkä mä lopulta päädyn vaikka Sos lapsikylään äidiksi. Siitäkin lukenut ja vähän haaveillut kaksikymppisestä asti.
Pieni ristiriita kyllä todellisuuden kanssa tässä haaveessa. Mä olen itakärttyinen ja odotan aina että lapset menee nukkumaan. Miksi mä haluaisin vuodesta toiseen elää valvovien teinien kanssa?
Nyt menen kotijumppaamaan, ennenkuin tapaan säihkyvän Sutkautus-Elisan pikaisen, mutta nautinnollisen kahvin äärellä.
Ikäänkuin kotijumppaisin muuta kuin haaveissani...
5 kommenttia:
Heippa!
Luen tätä sun blogia, mutta en ole koskaan kommentoinut. Nyt sitten tuli sellainen olo, että haluan kommentoida. Olen teksteistäsi ymmärtänyt, että toimit ilmeisesti jollain tavalla huostaanotettujen lasten kanssa? Vai olenko ymmärtänyt väärin...? Mutta siis, minusta se on aivan huikea asia, että joku on niin rohkea, että avaa ovensa vieraille lapsille ja on valmis pitämään huolta heistä, jotka eniten meitä aikuisia tarvitsevat. Eli kyllä mun mielestä sulla on jo aika kiinnostava ja ainutlaatuinen juttu sun elämässä, jotain johon monikaan meistä ei ole valmis. :)
Mä olen ihan samaa mieltä edellisen kanssa. Että onhan sulla The Tärkeä Juttu sun työn muodossa.
Mutta tiedän tunteen. Sitä ehkä kaipaa jotain sellaista intohimoista omaa juttua. Mulla ei sellaista ole ikinä ollut. Joskus nuorempana oli kuntoilu, mutta ei siinäkään ollut sitä sellaista hohtoa, kun en sillä urheilulla tähdännyt mihinkään. En osaa mitään, en pode intohimoja mihinkään (paitsi suklaaseen ja viiniin) ja olen tylsä lattea ihminen. Sellainen ei taida olla nykyään muodikasta... :D
Musta me kaikki ollaan kauhean kiinnostavia ihmisiä, vaikka meitä yhdistää se, ettei meillä ole THE (ammatillista) unelmaa.
Meillä on kiinnostavia mielipiteitä, olemme tehneet elämässä rohkeitakin ratkaisuja ja säkenöintiä+hurttia huumoriakin piisaa. Niin ja meillä on toisemme! Se on paljon se.
Sitä lämpimässä asumistahan voi vaikka kokeilla ja tulla sitten takaisin. Kompromisseja? Mä lupasin lähteä vuodeksi, mutta vielä täällä ollaan. :)
Anonyymi, kiitos kivoista ja kannustavista sanoista.Olet arvannut oikein, huostaanotettuja hoidan. On varmaan totta että tämä on aika ainutlaatuista. Pitää olla tyytyväinen osaansa eikä haaveille esim elokuvatähteydestä:D
Tuula, viini ja suklaa on hyvä intohimo. Kuntoilukin olis, mutta musta tuntuu että intohimoon tarvitaan joku tavoite. Et esim kuntoilu kuntoiluna ilman tavoitetta on liikuntaa :D Viinillä voi sentään tavoitella humalaa ja suklaalla ähkyä.
Elisa, kiinnostavat ihmiset ilman ammatillista unelmaa ry!!!!
Olt oikeasssa. Meillä on paljon.
s, sä ootkin idoli. Suostuit seuraamaan miestä maan ääriin :) Mulle siinä olis ogelma se, et KAIKKI tärkeä jäis tänne. Järjelä tiedän et uusia ihmisiä tapaa muuallakin jne. mutta...
Lähetä kommentti