keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Kauheasti kaikkea

On hurjan vaikeaa olla onnellinen, kun monilla ystävillä murheita kasapäin. Olenko jo liian empaattinen, kun omin muiden surut itselleni. Kyynisyyttä välttelen. Kun nyt kerrankin olen epäkyyninen, enkä näe mörköjä missään, niin haluaisin pysyä tällaisena.

Ystäväni pettyi taas parisuhteessaan. Hän helposti pariutuu, mutta aika äkkiä kosahtaa kiville ja lujaa sittenkin. Surullista seurata vierestä toisen pahaa oloa.
Mutta ystävälleni tyypillisesti hän syöksyi Tinderiin n.kaksi h sen jälkeen, kun suhde kariutui.
Mä jopa tajuan. On kivempi jutella jonkun kanssa edes virtuaalisti, kuin märehtiä itsekseen. Se, onko kyynisen ja surkean hyödyllistä mennä nettiin on sitten eri asia.
Mutta mä niin tekisin samalla tavalla!

Olen tässä taas hekotellut kun muistellut omia ajatuksiani pariutumisesta. Etenkin se, että ihannesuhde on samanlainen kuin Anna-Leena Härkösellä ja Kirsi Pihallakin. Eli kaksi kotia. Tapaaminen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Olen nyt tuntenut nöpöseni (buahhahah)  5,5 viikkoa, joista mies on ollut kotonaan kuusi yötä. Nekin pakon edestä.
On nähty lomaa ja mun arkea ja mun työtä ja miehen vuorotyötä yhdistettynä mun arkeen ja viiteen lapseen. Vielä ei ole kohille osunut mitään säikäyttävää.
Puuhakas ja mukava on mies kolmen tunnin yöunien jälkeenkin.

Mä olen se, joka on on ollut känkkis. MINÄ en jaksa arkeani ja sen tuomaa meteliä. Viikonlopun rippijuhlat jänskättää.
Pesin ikkunoita ja kiroilin. Mies työnsi minut sivuun ja alkoi pesemään niitä, kun "sinä niin kiukkuat".
Kiukkuan myös huolta siitä, että KUKAAN ei voi haluta minun työtäni ja minun lapsiani enkä minä voi olla niin ihana, että kaiken tämän ottaisi jne.  Ei siis ole kyynisyys ihan kadonnut.
Mies vaan hellästi toteaa, että haluan kaiken.

Eksäni kanssa puhuttiin taas pitkästi puhelimessa.
Kysyin jännittikö nyksää minun tapaamiseni. Jännitti kuulemma kauheasti. Eksä oli sanonut, et "älä jännitä, p on tosi tosi kiva ja käyttäytyy hyvin".
Nyksä oli sitten todennut taaamisen jälkeen, että NYT mä tajuan miksi olet rakastunut P:hen aikanaan, se oli todella kiva ja mukava".
Eksää nauratti ja sano et se tästä vielä puuttuu et vaimot alkaa hengaileen yhdessä.

Mun tilanne ilahdutti sitä ja sanoi et "x on hyvä tyyppi ja mulle tärkeää on se, että voin luottaa lapseni sen käsiin."

Kyynel!!!

Nyt on tosiaan esikoisen rippijuhliin enää kaksi yötä. Ikkunat pesty ja vaatteet hankittu. Siivoamisen jätän viime tippaan, koska jos tänään siivoan, niin kyllä viisi lasta plus koira kaiken sotkee lauantai aamuun mennessä.
Mua jännittää eniten, miten mahdutaan tänne. Sit se, miten anoppi osaa olla.

Aion liimaantua eksäni nyksän käsipuoleen ja suojella sitä kaikelta. J toki herättää keskustelua!!!!
En millään jaksa odottaa, et pääsen näkemään miten anoppi ottaa tuon nöpösen kohtaamisen :D :D

Mun draamapuoli rakastaa tätä!


2 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Miten voikin olla noin sopuisasti ja sivistynyttä:) Noinhan sen varmaan kuuluisi mennä, jos ero on tullut yhteisestä päätöksestä, mutta harva kai kuitenkaan siihen pystyy. Ja valitettavan monen eron syynä on jonkinlainen luottamuksen pettäminen :(

P kirjoitti...

Kepponen, niin, MITEN voikin? Hyvää tuuria vai täyspäiset epäkatkerat osapuolet. Ihmeellistä mutta ihanaa.