torstai 28. marraskuuta 2013

Parittaja

Tiesittekö, että ihmisten yhdistäminen on mahtavaa? Tässä joku aika sitten ihana Leonida kaipaili itselleen coachaus harjoituskappaletta ja lähetin hänen luokseen rakkaan ystäväni . Ystäväni on innoissaan tästä valmennuksestaan ja sanoi ihanat sanat: maailmassa on paljon ihania ihmisiä ja ne kaikki on sun kavereita. :D
 No tänään kyläilin toisella rakkaalla kaverilla, Sutkautus Elisalla. Elisankin kanssa puhuttiin näistä valmennusasioista ja yhtäkkiä muistin Leonidan. Vieläkö kaipaisi yhtä valmennettavaa. Äkkiä puhelin käteen ja nämä naiset juttusille ja kas, valmentaja-valmennettava suhde on valmis.  Vähänkö siistiä olla hauskojen ihmisten parittajana?

Mä alan haaveilla tollasesta alasta sit aikuisena? Minkä alan ihminen mun kuuluis olla? Vai onko tämä vaan ystävyyttä? Ei ura ollenkaan? :)

Eilen oli ohjelmassa rypemistä vaihteeksi. Ystävän vinkistä otin onneksi vaarin ja sain puhuttua mieltä vaivaavat asiat miehelle. Ja kas, ongelmaa ei olekaan. Kiitos vinkeistä ja kiitos miehe(stä)lle.
 Miten ihmeessä saisin ohjelmoitua itseni siten, että puhun het kun on aihetta, eikä vasta sitten kun romahdan???

Leonidan kanssa muuten puhuin minä myös äsken ja hän sanoi jotain superhienoa, jonka haluan kirjata ylös. Minä olen todella joustava ihminen!!! Ensin märehdin jotain asiaa (esim miehen uutta työtä), sitten totun ajatukseen ja löydän siitä hyviä puolia ja sopeudun tyytyväisenä. Leonida sanoi tämän jotenkin kyllä paremmin, et voisko hän itse tulla sanomaan mitä sanoi. Mä tarvitsen itsestäni hyviäkin puolia ylös, kun enemmän itseäni yleensä arvostelen. (jos ette ole huomanneet)

Ihana päivä! Hirmuisesti ihania sanoja! Ja sanaa ihana!

6 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Hyvin paritettu :)

P kirjoitti...

Eikös vain? Maailma on pieni muistelen...

Taru kirjoitti...

Sä oot NIIN ässä, ihanuus...ja joustava, valoisa, selviytyjätyyppi myös! Puss!

Leonida kirjoitti...

Kiitokset ihanalle "superparittajalle" (tulee kyllä mieleen jotain epämääräisempääkin)! :)

Juu-u, kyllä olet ihanan joustava. Aika lailla samoilla sanoilla sanoin, kuten säkin, että ensin märehdit asiaa, sitten alat tarkastella sitä, kunnes yhtäkkiä löydätkin siitä ne hyvät puolet, jonka jälkeen olet ihan, että "jee, täähän on hyvä (tai ihana) juttu".

Ja mikä parasta, osaat olla ihanan antelias lähimmille, kuten nyt vaikka miehellesi, että hän saa tehdä uraa, kun siihen tuli hieno mahdollisuus, ja ihana sä hoitelet sitten enemmän kotijuttuja, vaikka varmasti joudut pistämään omia asioitasi enemmän paussille.

Toki uskon, että miehesi tekee saman sulle sitten, kun löydät itsellesi jonkin supertärkeän ja ihanan jutun, joka vaatii sopeutumista taas mieheltä. :)

Nih! Olet ihana!

P kirjoitti...

Elisa ja Leonida, te niin kauniita puhutte. Kiitos :)

Leonida, mä en itseasiassa koe et laitan omia asioita paussille. EI mulla ole asioita :) "Vapaus" ehkä hieman kortilla.
Ja mies on jo aiemmin tehnyt saman mulle. Mun työ on mun juttu. Et en voi valittaa. (ja vähän saan)

Leonida kirjoitti...

No, jos vapaus on se juttu, joka on välillä vähän paussilla, niin sehän on aika vähäistä. :)

Hyvä, että jo saat toteuttaa itseäsi työn kautta. Ja saa silti valittaa välillä, vaikka asiat olisikin pääasiassa ok.