sunnuntai 4. elokuuta 2013

Viikunahillo ja roikkuva silmä

Olinpa TAAS tässä yhtenä päivänä ulkona. Sillai huvittelumielessä ulkona. Ystävän kanssa pyöräiltiin kylille, käytiin kaupoilla (Vero modassa koin tähtihetken. Kysyin myyjältä onko niillä mun kokoisia farkkuja "tiedän ettei ole, mutta kysyn silti". Myyjä toi 33 tuuman farkut ja vaikka ne jäi pehvan puoliväliin, niin hihkuin kovaäänisesti et "nää melkein mahtuu, näin pienet ja melkein mahtuu" ja juoksin kopista ulos, et kaveri ja myyjät näkee. Siis kuin sairas voi ihminen olla. Järkyttävintä oli se, et tämä tapahtui ennen skumppalasien juomista. Mutta ei siitä niin kauaa ole, kun koko oli n. 36 tuumaa. Et seli seli...)

Sit mentiin Rossoon, missä arvoin pitsan ja pihvin väliä. Yllätyksekseni söin vuohenjuustosalaatin. Loistosalaatti, jonka ylläriherkku oli viikunahillo. Ihan mieletöntä hilloa oli se. Samaista hilloa etsin heti eilen kaupasta ja syön jokatoisen ruoan kanssa.

Mutta onko älykästä syödä salaattia alkoholin alle?

Parin skumppalasin jälkeen käytiin vessassa ja hekotellen valittelin silmiäni, joihin alkoholi nousee nykyään heti. Siis oikeasti. Lasi jotain, niin mun silmät roikkuu. Ystävä sanoi ihan vakavalla naamalla, et mun toinen silmä on järkky, sillä on ihan oma elämä ja menee ihan mihin sattuu. Ihanaa rehellisyyttä. Hetkeä aikaisemmin oltiin puhuttu siitä,et mulla silmät on mun valttikortti. Kaveri totes, et sinne sit meni sekin valtti.
 EI ole kiva ikäsilmä ei.

Vessasta lähdettiin terassille ja terassilta baariin, jossa soitti joku hevibändi. Siis tosiaan. Hevibändi. Ja minä siellä.

Pyöräiltiin kotiin. Kaverin mies oli ihmetellyt seuraavana päivänä et vaimon pyörä oli pihassa. "Pyöräilittekö te yöllä kotiin". Vaimo totes, et naiset tulee sillä kotiin, millä lähteekin. (me siis osataan ottaa hillitymmin HUOM)

Eilen illalla katsoin telkkarista Hurjaa muodonmuutosta, missä heppu pudotti painoa reilut sata kiloa. (samalla söin sipsejä)  Ohjelmassa osui ja uppos valmentajan kommentti tästä laihduttajasta, joka muuten katos päästä juuri nyt :)Siis se kommentti. Jotain siiitä, et heppu ei ole koskaan tehnyt mitään loppuun asti, saavuttanut tavoitettaan. Siis ihan kuin minä. Mä luovutan usein ja alkumetreillä. Eka vastoinkäyminen kaataa. Oli se sit liikuntaa tai laihdutusta, opiskelua.....

Ihme oikeastaan et olen vielä naimisissa...

Nyt joudun käskemään itseäni. "Älä luovuta, ennenkuin olet aloittanutkaan".


4 kommenttia:

Helmi Nainen kirjoitti...

Mä niin tiedän ton! Mä kun en kato telkkaa ollenkaan, niin en ihan täysin samaistua voi, mutta voin hyvin suklaata syödessäni päättää aloittaa laihiksen just nyt (siis heti kun suklaa on syöty)....
Mulla muuttuu ahden lasin jälkeen silmät särjen sukulaiseksi, ei sekään kivaa.
Tänään on ranteet auki-ilta, joten mä voisin valittaa tässä sulle vaikka koko illan, mutta taitaa loppua tila kesken.
Voisin laittaa ne kaikki blogiin, mutta kun en saa sitä paskaa pelittämään sillai kun haluaisin.

Mirka kirjoitti...

Tsiisus, mikä kirjoitus,P!!! <3

Viikunahillon himon ymmärrän, ja sen roikkuvan silmän haluaisin nähdä. :)

Taru kirjoitti...

Mä kyllä taannoin Mummotunnelissa huomannut mitään roikkuvaa silmää ;)?

Petriina kirjoitti...

Mulla särkee pää, vedin tunnin lenkin tässä helteessä, mutta jaksan silti nauraa :D Ja joojoo, mun pitäisi levätä ja muuta, mutta pitää sitä jotain piristystäkin saada, joskus.