Olin mökillä. Siskon kanssa naurettiin, et jos joku tapais meidät siellä ekaa kertaa, sais meidän luonteista ihan väärän kuvan. Oltiin rauhallisia , ihan zenejä. Siis minä ja lapset ja sisko ja sen lapset, hiljaisia ja rauhallisia. Korostan vielä , että hiljaista ja rauhallista. Se tais olla se kaupunki-äkäpussinainen, joka stressas mökille lähtöä ja meinas perua kaiken. Niin oli taas turhaa sekin stressi sanon vaan. Mun kolmen päivän mökkeily venyi KUUDEKSI päiväksi. Oli niin helppoa ja kivaa ja rauhallista! (Lukekaa toi vika lause uudestaan ja muistakaa et mulla on neljä lasta ja koira)
Ystävän mökillä kävimme sovitusti myös. Ja se oli se juttu, jota olin erityisesti stressannut. Ja turhaan sitäkin. Junnu leikki kavereidensa kanssa, kaikki sovussa ja iloisesti ja esikoinen hengas meidän aikuisten kanssa. Istuttiin aamu kahteen pihalla, miehet ja poika soitteli kitaraa, välillä kuunneltiin Youtubesta musiikkia, laulettiin ja naurettiin.
Hieno ilta.
Keskimmäinen jäi omalle mökille reissun ajaksi ja siellä se on vieläkin. Sisko ja vanhemmat sanoi pitävänsä pojasta huolta. Siellä se samanikäisen serkkunsa kanssa kalastaa.
Jännä huomio: keskimmäinenhän on sellainen levoton mölyapina. Mökillä ei ole. Tosi hissukseen serkun kanssa hengaa. MUTTA, kun hyppäsimme autoon ja menimme kylillä käymään, ääni kohosi heti, tuli sellaista älämölöä. Se on siis uskottava, metsä rauhoittaa.
Junnu kaipaa mökkiä ja serkkutyttöä. Illalla sanoi, että voitais muuttaa mökille, minä ja serkku ja junnu. Ja saa se mun siskokin sinne muuttaa. Oltais kaksi aikuista ja kaksi lasta siellä. Hauska ajatus, mutta en mä mun lopusta perheestä ajatellut luopua.
Uusimmassa Kodin kuvalehdessä oli muuten todella monta juttua, joista sai ajateltavaa. Olisko siis taas kohta lehtikatsauksen aika?
4 kommenttia:
Mökkeily ON ihanaa! Sanoo eräs, joka aikoo kadota ensi viikoksi möksälle järven rannalle. (Ja joo, en odota, että olisi iisiä noiden apinoiden kanssa, mutta ainakin erilaista.) Täytyykin muistaa ostaa KK mökkilukemiseksi :)
Teillähän on ollut ihana mökkireissu.
Minä täällä luonnonhelmassa ihmettelen niitä kaikkia blogipostauksia jossa kuunnellaan tuulen suhinaa ja laineiden liplatusta. Piru vie en kuule mitään noiden kolmen metelililtä. Se on välillä kovaäänistä leikkiä, mutta puolet ajasta rähinää. Se siitä rauhasta...
Kyllä minäkin ihmettelen, että rauhallista. Ootko varma, ettei sulla ole jäänyt korvatulpat korviin? =) Tosin mä olenkin jo jonkin aikaa ollut vakuuttunut siitä, että VAIN MINUN lapseni tappelee keskenään ja jatkuvasti.
Mutta mahtavasti antaa voimia tuollainen rauhallinen ja iloinen mökkireissu, onnittelut siitä.
Kepponen, joskus tosiaan on hankalaa kuulla niitä luonnon ääniä kaikelta "iloiselta kiljahtelulta".
Tuula, toivon et reissu edes semi-iisi. Onneksi rakastat mökkeilyä kaikesta huolimatta. Minä vain jos lapset on hiljaa :)
Rillo, korvatulppia kaipaan arjessa.
Lähetä kommentti