sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Pitäisi useammin poistua kotoa Osa 2

Eilen oli mahtava ilta. Kavereiden kanssa keilattiin, syötiin, pelattiin bilistä. Kylillä oltiin liikkeellä pyörillä, mikä aikaansai ihanan lapsellisen olon.

Ennen lähtöä kävin taas kiehtovan keskustelun junnun kanssa. "Miksi minä en saa tulla mukaan"? Meidän vanhempienkin pitää joskus päästä omien kavereiden kanssa menemään, ihan kuten te lapsetkin saatte mennä ilman meitä. "Etkä sä enää halua olla mun kanssa"? No haluan  tietty, mutta minähän olen sun kanssa kaiket päivät muutenkin. "Mutta etkö sä ENÄÄ halua olla mun kanssa"?  Siis voi apua. Mä en selvästikään ole tarpeeksi poissa kotoa, minkä totesin jo vähän aikaa sitten. Olen poissa yhden illan ja katastrofi ja vakava hylkäämisongelma on valmis. Syyllistäkää vaan äitiä.

Äsken jouduin auttamaan samaista lasta vesi-ilmapallon täyttämisessä. Kastuin touhussa. Lapsi toteaa: sait sentään lapsesi iloiseksi.

Videovuokraamon jonossa tässä joku aika sitten rutisin sitä, et poika valitsi mun mielestä tylsän piirretyn. Junnu sanoi taas tosissaan, että eikö sulle ole tärkeintä, että lapses on onnellinen. Vieressä oleva nainen purskahti nauruun.
Mä elän kohtuullisen hassun lapsen kanssa.

Tänään mun hassu esikoinen lähtee isänsä kanssa Tampereelle katsomaan Bon Jovia. Kauhean liikkuttavaa sekin. Isoon konserttiin, mun lapsi. Mun pikkuruinen.

Eilisessä hauskapito illassa puhuttiin hämmästyttävän vähän lapsista. Syömään mennessä kaverin mies totes, että onpa ihanaa olla erossa lapsista. Se nauratti.
 Mä puhuin ykeisäosastokirjoituksesta, jossa nainen valitti, et kun hän oli lapseton, niin kaikki sanoi ettei hän ymmärrä elämästä mitään, kun ei ole lapsia. (kauhea lause, anteeksi) Nyt kun naisella on yksi lapsi, kaikki sanoo, ettei hän ymmärrä elämästä mitään, kun lapsia vain se yksi.
 Mut haloo, ei ymmärräkään. :) Mäkään en ymmärtäisi muiden lapsiperheiden lapsiongelmia, jos mulla olisi vain esikoinen.  Mä olisin ärsyttävä bitch, joka luulisi olevansa maailman paras lapsenkasvattajaäiti. Esikoinen on helppo, kiva, fiksu, sanoinko jo helppo, aina osannut istua ruokapöydässä, jotakuinkin aina osannut yliäätään käyttäytyä, sanoinko jo helppo.
Kaikki tämä ei sitten tokan kanssa sujunut. Eikö kolmannenkaan. Kolmesta lapsesta yksi osaa istua ylipäätään. Missään.

Jotkut onnekkaat/epäonneekkaat saa ekasta lapsesta sen haastavan. Ne ei ehkä uskalla hankkia enempää lapsia, kun ne luulee ettei osaa ja jaksa. Todennäköisesti se kakkonen olis iisi tapaus.
 Jos ne hankkii, ne yllättyy kuin helppoa kaikki onkin.

Ehkä!


3 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Aika vekkuli teidän juniori :D

Tuula kirjoitti...

Meidän esikoinen on (koputan puuta) toistaiseksi ja tällä hetkellä aika iisi tapaus. Yhteystyöhaluinen, auttavainan ja herttainen. Kuopus onkin sitten hirveä uhmistuhmis, tekee koko perheen lähinnä hulluksi. Osaa ehkä korkeintaan kaksi minuuttia olla iisisti, sitten on jo jokin kriisi ja hepuli päällä... Ajattelen välillä, että voi vitsit miten helppoa olisi elämä, jos olisi vaan se eka lapsi. Mutta on se toinenkin ihana, kaikesta huolimatta. Ilman sitä olisin ihan hemmoteltu varmaan :D

Taru kirjoitti...

Musta on IHANAA kun sä nautit elämästä!! Peukutus, pusu ja hali sille! Iloa viikkoon!