maanantai 27. toukokuuta 2013

Kuka olisin?

Jenny sivusi aihetta "millainen olisin, jos elämä olisi mennyt toisin". Joskus mietin samaa ja nyt taas. Mitä JOS mulla ei olis mennyt hermo vanhassa duunissa ja en olisi irtisanoutunut? Kuinka pahasti olisin pimahtanut? Mitä jos en olisi ollut uhkarohkea ja tullut raskaaksi, kun ei ollut työpaikkaa mihin palata? Mitä jos mulla ei olisi kolmatta lasta ja en olisi tähän työhön lähtenyt? Millaisia mun lapset olisi, jos olisin tavallinen työäiti? Millaista mun arki olisi? Millaista olisi mikään? Olisko mulla kivaa? Olisko mulla kiire? Olisko mulla harrastuksia minkäälaisia?

Millainen mä olisin, jos en sattuis oleen näin ihana :)

Nyt mä en samalla lailla osaa kuvitella tulevaisuutta ollenkaan. Mä en vaan näe sitä, ei mitään suunnitelmaa. Vuosi kerrallaan edes yritän ajatella mitään. Pakko siis elää hetkessä. Ainakaan ei ole määrätietoista etenemistä mihinkään suuntaan.

Nyt pitää edetä koululle esikkoa hakemaan. Viime yönä se tuli yhden aikaan yöllä Bon Jovin keikalta ja aamulla seiskalta herätys, et ehtii luokan kanssa Lintsille päiväksi. Toivoi et hakisin sen koulusta, oletti et ei jaksa edes harkita pyöräilyä unovelkaisen riekkumisen jälkeen.
Ja koska olen tämä tyyppi tässä elämässä, niin toki suostuin :)

9 kommenttia:

Leonida kirjoitti...

Tuo on kyllä hyvä kysymys, että millainen olisin, jos olisin tehnyt toisia valintoja. Sitä olen joskus miettinyt, ja aina tullut siihen tulokseen, että ihan ainoita oikeita valintoja olen tehnyt tullakseni nykyminuksi... :D

Hei, tuli mieleen tuosta sun tulevaisuudesta ilman mitään suunnitelmaa, että siinähän voisi olla aihetta valmennukselle!

Mä nimittäin opiskelen ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi ja tarvitsen harjoitusta pätevyyden saavuttamiseksi. Valmentajan luo voi tulla ongelman kanssa, mutta myös unelmien ja toivetilojen, tai ihan vaan omien ajatusten selkiyttämisen takia. Haluatko kokeilla jossain vaiheessa ilmaista sparrausta?

P kirjoitti...

Sparraus kuulostaa hyvältä ajatukselta. Voisko sparraaja mun puolesta keksiä mikä olis kivaa. En osaa yhtän edes sanoa missä vaiheessa haluan olla jotain muuta kuin mitä olen, mutta plan b olis hyvä. Olis mitä kohtia kulkea eikö vaan ajautua.... Olen kyllä tyyppiä kaarnavene :)

Leonida kirjoitti...

Heh, sparraaja EI keksi sun puolesta, mikä ois kivaa, vaan auttaa sua kaivamaan siihen vastauksen itsestäsi. :)

Kaarnaveneenä on kiva olla, lastuna laineilla. Sitten, jos joskus haluat muutosta nykytilaan, sitten voi olla vaikkapa valmennuksen paikka.

Ei kannata alkaa ronkkia sellaista, mikä toimii...

Elisa kirjoitti...

Kutkuttava kysymys!

Mäkin haluaisin sparrausta! Ottaako Leonida enemmän kuin yhden "potilaan"? ;)

Leonida kirjoitti...

Elisa, kyllä mulla vielä tilausta on koekaniineille. ;)

Asutko pääkaupunkiseudulla? Silloin on nimittäin helppo järjestää meille tapaamisia. Kyllä valmennusta voi antaa myös Skypen välityksellä, mutta koska tässä on kyse harjoituksesta, mä mieluiten tapaan kasvokkain.

Laita vaikka mailia, jos sinua kiinnostaa keskustella tästä tarkemmin: leonida0402@gmail.com.

P kirjoitti...

Mut minä minä myös. :)

Leonida kirjoitti...

Jepulis, P, jutellaan siitä vaikka kaffella Casa Arkitaivaassa... :)

P kirjoitti...

Leonida, mun yksi ystäväkin haluis sun kaniksi :)

Leonida kirjoitti...

Ai jukra, tämähän alkaa näyttää hyvältä! Pistä mulle mailia aiheesta, niin kerron lisää.

Ajankohta näille olisi todennäköisesti syksystä alkaen, ellei joku tapaaminen saada sopimaan jo kesälle.