keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Moka ei ole lahja

Jos aamulla peruuttaa autonsa naapurin autoa päin ja naarmuttaa sitä oikein kunnolla, niin ei naurata. Mitään lahjaa ei ole tuollaisessa törttöilyssä.
Vein siinä sit ääneen vollaten lasta päiväkotiin ja poika yrittää lohduttaa ja tarjota rahojaankin mulle avuksi. Sanoin et sun rahoilla saa karkkia, mutta ei autonkorjausta, mutta kiitos kauniista ajatuksesta. Poika sanoi "kiitos sulle kun rauhoituit ja lopetit itkemisen".
Kotona jatkoin vollaamista kyllä. Mieskin vaan rauhoitteli ja sanoi, et mitä väliä, vakuutus korvaa, ei ole iso juttu, mutta mä vaan nyykin ja kiroan elämäni. Myöhemmin tajusin, et koska eilisen olin oksutaudissa, niin olen alamaissa vielä senkin vuoksi. Sairaana vihaan kaikkea.
Mutta kuinka moni asia tänä vuonna on hajonnut tai mennyt vaihtoon? Sänky, Tv, tietokone, astianpesukone (pesukonen lokakuussa) ja nyt sit autojen hajotusta isosti. JA niin, ensi viikolla auto menossa huoltoon muutenkin, koska siinä on VIKA.
Kadun jo varattua Barcelonan matkaakin. Niillä rahoilla sais maksettua näitäkin juttuja.

Kun isosti vollasin ja haukuin koko elämän, niin mies yritti et lähdetään vaikka leffaan. Olin et joo mennään vaan, mut kun ei VITTU meillä ole lapsenvahtia.
Näin kivaa mun kanssa on huonoina päivinä. Hyvinä ei paljon parempaa silloinkaan.

Niin ja lauantaista asti on joku on oksennustaudissa. Junnu, pikkuneiti, esikoinen, minä ja nyt keskimmäinen. Pikkuneiti aloitti sitten tänään uudestaan ja oksensi läppärille. Ja nojatuoliin. Mulla on jo viidennet farkut pesussa, kun koko ajan joku oksentaa mun päälle.

Farkuista tulee mieleen "laihuus". Koko ajan laihdun. Etenkin eilinen kutisti, mutta se nyt toki tulee takaisin. Kai.
Kaverin kanssa alettiin miettimään, et voisko se kysta voinut olla selitys mun laihtumattomuuteen. Sen jälkeen olen laihtunut koko ajan, kuutisen kiloa viidessä viikossa ja ennen sitä ehkä viisi kiloa yhtä monessa kuukaudessa. Elintavoissa ei ole oikeastaan muutoksia.
Kysta munasarjoissa=en luovu kiloista

En tiedä. Mutta toki kiva laihtua. Varmaan tääkin on joku sairaus, johon olen kuolemassa. Nih!

Positiivinen ajattelu on todella vaikeaa!

Zen zen ja ilo!

2 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Ihanaa, ettei aina tarviikaan olla hyvällä tuulella ja positiivinen. (Mä pikkuisen inhoan ja suhtaudun skeptisesti ihmisiin, jotka ovat AINA iloisia.) Silloin kun potuttaa, niin antaa potuttaa, nih :)

Hali ja ruts ♥

Rva Kepponen kirjoitti...

Jos sua yhtään lohduttaa niin mä olen kolaroinut kahdesti. Yhden kerran autohallin oven karmiin ja toisen kerran lähes tyhjällä parkkipaikalla. Sellaista sattuu! Mutta pirun tympeäähän se on. Aina menee omavastuuta ja bonuksia omasta pussista ja sitten vielä se korjauttamisen vaiva.

Ällöpositiivinen puoli teidän tavaroiden hajoamisessa on se, että nythän niiden pitäisi pelittää toivottavasti vähintään seuraavat 10 vuotta eteenpäin.

Loma tekee hyvää! Etenkin Barcelonan loma :)