sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sankari kuitenkin

Ei mulla muuta asiaa ole, kuin kertoa et aamut voi olla hyviäkin. Sain aamulla herätä aikaisin, että saan neljä lasta ruokittua ja puettua, että isoimmat ehtii kahdeksaksi kouluun. Onnistuin. Ilman yhtään korotettua ääntä. Yhtään! Kuinka harvinaista se sitten on?
Asiaa auttoi varmaan sekin, että laitoin univelkaiset eilen aikaisin nukkumaan. Junnun jo seiskalta. (vrt. normaali 20.30)
Isoimmatkin meni sänkyyn jo klo 20.

Uni paras lääke on. (Kerjäänkö verta nenästäni kun sanon, että junnu ei ole ollut päivääkään poissa päiväkodista sen alkamisen jälkeen. Kuudes kuukausi alkanut)

Nyt saan hetken juoda rauhassa kahvia, kohta menen lapsen kanssa työasioille suureen cityyn.
Uusi hyvä viikko on alkanut.

Tänään saa alkaa myös uusi hyvä laihdutusviikko. Viikonloppu sujui pitsan ja karkin merkeissä. Ryhtiliikkeen aika. Ja kunhan se mies tulee, saatan päästä urheilemaankin taas.


3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan vaan pieni organisointikysymys: Kuinka sä hanskaat koiran ulkoilutukset sillon kun olet yksin lasten kanssa?

Niina

Anonyymi kirjoitti...

Ihan vaan pieni organisointikysymys: Kuinka sä hanskaat koiran ulkoilutukset sillon kun olet yksin lasten kanssa?

Niina

P kirjoitti...

Hyvin. Ensinnäkin asumme omakotitalossa eli voin käyttää koiran sata kertaa pihalla pissalla, epntu kun vielä on ja pissaa tuhannesti päivässä. Sit kävelyllä käytän yksi lapsi pulkassa mukana. Muita ei tartte mukana raahata.
Ilman tätä en olisi koiraa edes suostunut hankkimaan. Kokemusta kun on siitä kerrostalosta ja kahdesta pienestä lapsesta ja koirasta. Se ei ollut hauskaa.