tiistai 15. tammikuuta 2013

Raha-asioita

Luin juuri viime viikolla jostain lehdestä, että ihmiset osaa paremmin laatia budjetteja toisille ihmisille, kuin itselleen. On paljon helpompi neuvoa toisia. No toden totta. Eilen juuri tajusin menneeni siihen lankaan. 
Äidin kanssa juteltiin siitä sen ihanasta tulevasta Nykin matkasta. Ihan pokkana sanoin, että älä osta mitään ennen matkaa. Kaikki shoppailut jäihin ja siellä sitten saa törsätä. Fiksu neuvo, eikö. Eilen mulle tuli matkakuume ja googlailin Barcelonan matkoja. Löysin halvat lennot koko perheelle ja satumaisen ihanan vuokra-asunnon viikoksi. Terassilta näkyisi Sagrada familia.... Siinä sitten syötäisiin aamiaiset kaunista kirkkoa tuijottaen. Matka maksaisi pari tonnia. Ja käyttörahat. Tämähän tarkoittaisi, että minunkin pitäisi lopettaa kaikki ostaminen viideksi kuukaudeksi. Miten kamala ajatus. Mitäänkö ei saisi ostaa. Onko se nyt viikon loman arvoista? (Ja oikeasti, elänkö minä muka shoppailua varten? Onko mulla mitään mitä edes tarvitsen tällä hetkellä?)
Että juu, helppo sen on muille sanoa et älä osta.

Mun suosikki lehtijuttu ikinä, on vanha Trendissä ollut Hanna Jensenin juttu vuoden ostolakosta. Se piti päiväkirjaa ostamattomuudestaan. Hauska huomio oli se, että kun vuoteen ei ostanut uutta vaatetta, niin omasta kaapista valikoitui vain muutama vaate, joita sitten enää käytti. Ainostaan laadukkaat vaatteet toimi, muut meni kiertoon. 
Musta olis kiva testata ostolakko myös. Itseni tuntien mun ostohimot vaan herää lakossa, en mä muuten osta vaatteita enää juurikaan. Ja etenkään nyt, kun on vaihe, jolloin joka aamu painan vähemmän kuin edellisenä aamuna. (Ei kai ollut hieman ärsyttävä kommentti?)
 Olen nyt niin innoissani painon laskusta, että on yllättävän helppo kieltäytyä ylimääräisestä. Eilen illalla olin kyllä niin poikki, et sain kaikkeni tehdä etten rynnännyt juustonaksukauppaan. Poppareita meinasin tehdä, mutta mies oli ostanut jotain kummia Less fat poppareita ja sellaista pahvia en suuhuni laita. Mun periaate on se, et syön IHAN mitä huvittaa tai sit en ollenkaan. Ei mitään "älä syö laskiaispullaa vaan tavallinen pulla". Mä  miellän tavallisen pullan, mitä en halua, turhaksi kaloriksi ja jätän mieluiten väliin. Veikkaan et sillä keinolla pysyy paremmin miinuskaloreilla kuin syömällä joskus vaikka sen läskipullan.  Tarkoittaa sitä, et harva se päivä voisin kaapista napsia keksin, jota en halua ja saada viikossa vaikka 1000 kcal. Eli turhuus pois!

Paasaus paasaus.

Huomenna mun työ lähtee tauolle, joka tarkoittaa et to ja pe ehdin hankkia jonkun lihaksen junnun päiväkodin aikana. Saako hurrata?

Eilen junnu ja keskimmäinen ajoi mut hulluksi tyhmällä lelumarinalla. Puhuin niille autossa mahdollisesta Barcelonan matkasta. Keskimmäinen kysyi onko siellä Legolandia. "Ai ei, mistä mä sitten voin ostaa jonkun kivan lelun. Ai iso kaupunki, jossa on kauppoja. Entä jos en tykkää mistään lelusta mitä siellä on"?
Mä hakkasin päätäni rattiin ja vollasin etten kestä enää. Junnu lähes huusi, "me puhutaan tunteista, eikö me saada puhua tunteista, kohta sä et varmaan anna meidän edes syödä".

Joo!

4 kommenttia:

marikan polut kirjoitti...

Barcelonasta ei muuten ole pitkäkään matka Salouhun, jossa on aivan fantsu huvipuisto: Port Aventura.
Aivan huikea! (tsekkaa juutuupista semmoinen kuin Dragon Khan; yök, tulee huono olo pelkästä katsomisesta)

Voitko vinkata vielä kertaalleen sen Legoland-kuvion jonka teitte viime kesänä, vaikka mun sähköpostiin? (ai minäkö avuton?)

halibullen tähän päivään!

Petriina kirjoitti...

Mun pitäisi toteuttaa tuo vuoden ostolakko, mutta en pysty siihen. Se kuuluisa motivaatio loistaa poissaolollaan, vaikka tiedän kaikki ne syyt, että miksi pitäisi.

Tsemppiä painonpudotukseen. Sentään siihen löytyy motivaatiota, ainakin nyt. Mulla on vaikka mitä kivoja vaatteita, joihin en mahdu. Ja muutenkin.

Yksis kirjoitti...

En tosissaan pystyis ostolakkoon, ainoa ostamista rajoittava tekijä on rahan puute... maailma on vaan niin täynnä kaikkee ihanaa...

Mä oon samaa mieltä tossa kaloriasiassa. Parempi syödä yksi laskiaispulla kuin kymmenen tavallista siihen laskiaispullan kaipuuseen :)

Rva Kepponen kirjoitti...

Mä olen välillä ollut kuukausia ostamatta itselleni mitään (siis toki ruokaa ja muuta välttämättömiä tarvikkeita, lapsille on pitänyt välillä ostaa esim. kengät). Ostamattomattomuuteen tottuu nopeasti. Siinä on myös se hyvä puoli, että kaikki sen aika joka menee kaman haalimiseen on käytettävissä muuhun. Eikä tartte kuormittaa itseään sen miettimisellä, että ostaisko a vai b.

Vuoteen en kyllä pystyisi.